maanantai 16. lokakuuta 2017

MUSTIKKAMEHU


Alkaa olla juuri sopiva glögireseptin kehittely aika. Sitäpaitsi; höyryävä mausteliemi lämmittää ruskamaisemissakin aika mukavasti. Isoäidin glögissä maistuu aito, kotimainen mustikka... Ja tietysti ne perinteiset joulumausteet.

Pukin konttiin?
Jos lisään joulumausteet mehun sekaan, kiehautan liemen, siivilöin ja pullotan glögipohjan, se on siinä. Sitten vaan pakettikorttiin keitto-ohje: "1 osa isoäidin mustikkaglögiä + 1 osa punaviiniä", koristeeksi kaunista joulunarua ja pari kanelitankoa. HYVÄÄ JOULUA!

PIPO PÄÄHÄN, LAPASET KÄSIIN JA GLÖGIÄ TERMARIIN...YLLÄTTÄVÄN HYVIN TOIMIVA YHTÄLÖ  RUSKAMAISEMASSAKIN!

MUSTIKKAMEHU vuodelta 1909

5 ltr. mustikoita
1/2 ltr. vettä
1/4 kg. sokeria 1 ltr:lle mehua

Marjat huuhdotaan ja keitetään veden kera kunnes marjat menevät rikki. Seos kaadetaan senjälkeen siivilävaatteelle sekoittamatta valumaan. Sokeri sulatetaan valuneessa kirkkaassa mehussa, joka sitten keitetään, ja vaahto kuoritaan tarkkaan pois. Kiehauttaminen on tapahduttava äkkiä, syystä että mehu saattaa muuten helposti hyytyä hyytelöksi. Mehu pannaan heti kuumana kuiviin, kuumiin pulloihin. Jotta mehun saisi aivan kirkkaaksi, voi sen siivilöidä pumpulin läpi. Pullot korkataan heti ja hartsataan.

On katsottava, että korkit ovat ehjiä; ne keitetään vedessä hetken aikaa, pyyhitään kuiviksi ja kastetaan ennen käyttämistä sulatettuun parafiiniin.

Mehu säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa.

__________________

MUSTIKKAMEHU nykykielellä

200 g kotimaisia pakastemustikoita
4 dl vettä
1 dl sokeria (tai oman maun mukaan)

Mittaa kaikki ainekset kattilaan, keitä miedolla lämmöllä, kannen alla, 10 minuuttia. Siivilöi seos, maista mehua ja lisää tarvittaessa sokeria. Kiehauta ja pullota mehu kuumana.

_________________

MUSTIKKA GLÖGI

3 dl isoäidin mustikkamehua
3 dl punaviiniä
10 kokonaista mausteneilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl jauhettua kanelia

Mittaa kaikki ainekset kattilaan, kuumenna liemi höyryäväksi, (älä keitä). Siivilöi glögi ja tarjoa kanelitanko-sekoitustikulla höystettynä.

_________________



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

HIENO VANILJAKASTIKE

HIENOAKIN HIENOMPI VANILJAKASTIKE OMENAPIIRAKAN KAVERIKSI - KIITOS KUN JAKSOIT ODOTTAA!
Vanilja ja omena.
Eipä tähän paljoa lisättävää.

Kun kiire vie kaiken ajan, palauttaa tämä kaksikko takaisin syysmakujen maailmaan.


HIENO VANILJAKASTIKE vuodelta 1909

4 dl. kermaa
vaniljatanko
3 munankeltuaista
2 rkl. sokeria
1 dl. hyvää kermaa

Vaniljatanko keitetään kermassa; sitte kerma kaadetaan sokerin kanssa vatkattujen munankeltuaisten joukkoon, vispilöidään ja kaadetaan takaisin kasariin. Vispilöimistä jatketaan tulella kunnes kastike sakoaa, ja sitten maljassa, kunnes se jäähtyy. Vaniljatanko otetaan pois, ja vaahdoksi vatkattu kerma sekoitetaan viimeksi kastikkeeseen.

___________________

HIENO VANILJAKASTIKE nykykielellä

4 dl luomu kuohukermaa
1 vaniljatanko
3-4 luomumunan keltuaista (munan koosta riippuen)
1/2 dl sokeria (tai vähän kerrallaan, oman maun mukaan)
(nokare voita)

Kiehauta kerma halkaistun vaniljatangon kanssa. Vatkaa keltuaiset ja sokeri sekaisin, kaada kiehuvankuuma maito keltuaisvaahdon sekaan. Kypsennä seosta vesihauteessa, kunnes kastikkeen rakenne on haluamasi paksuista. Poista vaniljatanko, (sulata sekaan nokare kotimaista normaalisuolaista voita), ja siivilöi kastike.

________________

torstai 5. lokakuuta 2017

ETIKKASILAKAT / 2.

SILAKKAMARKKINOIDEN INNOSTAMANA: ISOÄIDIN ETIKKASILAKAT.
Silakka se ei vieläkään ole kesyttänyt makunystyröitäni, vaikka ajatuksna onkin kiehtova. Kerran vuodessa testaan, josko olisin, ihan vahingossa, oppinut sillin ja silakan ystäväksi... Teen isoäidin etikkasilakoita, maistelen ja haistelen... Ja sitten lahjoitan purkin eteenpäin.

Eihän näitä pakko ole omassa keittiössä tehdä. Helsingin kauppatorilla pääsee tällä viikolla helposti  saaristolaistunnelmaan. Kauppaveneiden rivistöstä löytyy mm. parrakas, juron näköinen, ei niin puhelias, kipparihattuinen mies... Ja kypsän iän saavuttanut, mutta selvästikin raikkaan meri-ilmaston kasvatti, saaristolaisvillapaitaan ja -pipoon pukeutunut, kuvankaunis Elovena-rouva... Ja sitten; reippaat nuoret tytöt, iloisesti taukoamatta äänessä, kuin varpusparvi. Ei mitään tusinatuotteita; myyjät eivätkä silakatkaan. Veneet on koristeltu kalaverkoilla, lasikohoilla, ruskalehdillä, puolukan varvuilla, havun oksilla ja pihlajan marjoilla... Löytyypä risvistöstä värikäs, Ahvenanmaan lippujen somistama kauppavenekin. Elämysmarkkinoilla kannattaa pistäytyä, jo pelkän tunnelman takia.

JA KUKA SILAKOISTA TYKKÄÄ, EIKÄ MARKKINOILLE PÄÄSE, LOIHTII TÄLLÄ OHJEELLA SAARISTOLAISTUNNELMAN OMAAN KEITTIÖÖN.

ETIKKASILAKAT vuodelta 1909

1/2 kg. tuoreita silakoita
3 dl. etikkaa
1/2 tl. sokeria
1 rkl. suolaa
1 laakerinlehti
1 tl. maustepippuriherneitä
1 rkl. hienonn. dilliä

Silakat perataan, huuhdotaan ja asetetaan kulhoon. Etikka ja mausteet keitetään 10 min., kaadetaan kuumana kalojen päälle, jotka peitetään heti. Kun liemi on jäähtynyt, keitetään se ja kaadetaan kuumana uudelleen kalojen päälle, jotka senjälkeen peitetään.

_________________

ETIKKASILAKAT nykykielellä

1 punasipuli
500 g silakkafileitä
1/2 dl tillisipppua
1 dl vettä
2 dl väkiviinaetikkaa
2 rkl merisuolaa
1/2 dl sokeria (tai enemmänkin, oman maun mukaan)
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 tl valkopippuria myllystä
1/2 tl kokonaisia maustepippureita

Kuori ja viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Pinoa sipulirenkaat, silakat ja tillisilppu kerroksittain  lasipurkkiin. Sekoita vesi, etikka ja mausteet. Keitä liemi ja kaada höyryävän kuumana kalojen päälle. Sulje kansi ja anna tekeytyä viikko jääkaapissa.

_________________

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

OMENASOSE


Omppusose on vaan niin hyvää, vaikkei raaka-ainelistalta löydy kuin sokeri, vesi ja kotimaiset omenat. Isoäidin aikainen ohje on salisyylihappoineen asteen verran "eksoottisempi". Täytyy tunnustaa; salisyylihappo oli minulle tuttu vain särkylääkepakkauksista, asetyyli-alkuliitteellisenä...

Tämän reseptin ansiosta opin; että salisyylihappoa voi eristää koivusta ja pajusta, että siitä juuri tehdään asetyylisalisyylihappoa, eli aspiriinia... Ja että salisyylihappoa on käytetty myös mm. syylien ja känsien paikallishoitoon, ja vanhanaikaisen kopiopaperin valmistukseen.

Tiedä häntä, miten salisyylihappo olisi omenasoseen makua muuttanut, vai olisiko kenties parantanut säilyvyyttä? Jätin kuitenkin aspiriinit soseestani pois... Vaikka; särkyjä poistava ja verisuonitukoksia ennaltaehkäisevä jälkiruokasose kuulostaisikin loistavalta innovaatiolta?!


OMENASOSE vuodelta 1909

2 kg. happamia omenoita
1/2 kg. sokeria
2 dl. vettä
1/2 tl. salisyylihappoa

Sokeri ja vesi keitetään kirkkaaksi liuokseksi, omenat kuoritaan ja leikataan lohkoiksi suoraan sokeriliemeen. Kaiken tämän annetaan kiehua, kunnes omenat täydellisesti soseutuvat. Salisyylihappo sekoitetaan viimeksi omenasoseeseen, ja kaadetaan kuivaan, kuumennettuun purkkiin jäähtymään. Homehtumisen välttämiseksi levitetään liinavaate soseen päälle ja sen päälle levitetään puolukkahilloketta. Purkki peitetään paperilla ja säilytetään kylmässä paikassa.

____________________

OMENASOSE nykykielellä

2 kg omenoita
500 g sokeria
2 dl vettä

Pese, (kuori) ja lohko omenat. Poista siemenkodat.

Keitä sokerista ja vedestä kirkas siirappi, lisää omenalohkot ja hauduta pehmeiksi kannen alla. Soseuta omenat sauvasekoittimella. Purkita sose pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin, sulje kannet. Anna purkkien jäähtyä huoneenlämmössä, säilytä kylmässä.

___________________


maanantai 25. syyskuuta 2017

NOUGAA-KARAMELLIT


Nougaa karamelli onnistuu keneltä hyvänsä. Raaka-aineitakin on vain kaksi. Salaisuus piilee PAAHTAMISESSA, se tekee sokerista ja manteleista salonkikelpoisen herkun.

Tätä voi ruoskutella makeanmälkään sellaisenaan... Tai, jos lisäät kulhoon muutaman jäätelöpallon, olet huomaamattasi loihtinut kokonaisen jälkiruoka-annoksen.


NOUGAA-KARAMELLIT vuodelta 1909

1/2 kg. sokeria
150 gr. mantelia

Sokeri sulatetaan paistinpannussa ja hämmennetään koko ajan. Karkeaksi leikattu, kuumennettu manteli sekoitetaan sitte joukkoon. Seos kaadetaan heti ruokaöljyllä tahi pestyllä voilla sivellylle vadille. Kun karamelli alkaa sitkistyä, leikataan se neliskulmaisiksi palasiksi.

______________

NOUGAA KARAMELLIT nykykielellä

saman verran sokeria kuin mantelilastuja

Paahda mantelilastut kuumalla, kuivalla pannulla kuparinruskeiksi. Sulata sokeri juoksevaksi, kuumenna, kunnes väri paahtuu manteleiden kanssa sävy-sävyyn. Sekoita mantelit sokeriin, ja levitä massa ohueksi levyksi leivinpaperin päälle. Jos haluat symmetrisiä paloja, leikkaa karamellilevy ennen kun se kovettuu kokonaan.

______________

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

RUUSUKAALI-SOSEKEITTO


Ruusukaali sosekeitto aloittaa syyskaaliruokien sesongin, ja käynnistää samalla keittokaudenkin. Ei siis ihan mikä tahansa soppa, vaikkei maku nyt kovin suuri elämys olekaan.


Nykykielisessä versiossa kaaleja käytetään pannulla, sipulin ja valkosipulin kanssa. Ja keitosta tulee  tarkoituksella gluteeniton, eli jauhosuurus jää kokonaan pois. Loppuviimeistelyn hoitavat täyteläinen saksanpähkinäöljy, rapea pekoni, samettinen turkkilainen jogurtti ja raikas mintunlehtisilppu... Aivan oikein; tästähän tulee ihan kokonainen lounas.




RUUSUKAALI-SOSEKEITTO vuodelta 1909

2 1/2 ltr. jälkilihalientä
1 ltr. ruusukaalia
2 rkl. voita
3-4 rkl. vehnäjauhoja
suolaa
hienonn. valkopippuria
sokeria
2 munankeltuasita
1 dl. kermaa

Ruusukaalit perataan, huuhdotaan ja keitetään pehmeäksi lihaliemessä. Liemi siivilöidään ja kaalit puserretaan siivilän läpi. Voi ja jauhot käristetään, siivilöity keitto vispilöidään vähitellen sekaan, saa kiehua 10 min. ja maustetaan. Munankeltuaiset ja kerma vatkataan liemimaljassa, keitto kaadetaan vähitellen hyvin vispilöiden joukkoon.
_________________

RUUSUKAALISOSEKEITTO nykykielellä
(gluteeniton)

1 sipuli tai purjosipuli
1 valkosipulin kynsi
500 g ruusukaaleja (= Brysselin kaali)
4 rkl normaalisuolaista kotimaista voita
1l kanalientä tai kasvislientä (mieluiten itse keitettyä)
merisuolaa
valkopippuria myllystä
sokeria
2 luomu munan keltuaista
1 dl luomu kuohukermaa

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Jos käytät purjoa; leikkaa kanta pois, halkaise varsi ja huuhdo  huolellisesti ennen pilkkomista. Leikkaa ruusukaaleista kannat pois ja halkaise kaalit kahteen osaan. Sulata 2 rkl voita kattilassa, kuullota sipulia/purjoa hetki, lisää kaalit ja loput voista. Kuullota vielä hetki, lisää sitten liemi. Kuumenna kiehumispisteeseen, laske lämpöä ja hauduta kaalit kannen alla ylikypsiksi, n. 15-20 min.

Soseuta keitto sauvaseskoittimella, siivilöi jos haluat rakenteesta sileää. Mausta suolalla, valkopippurilla ja ripauksella sokeria. Sekoita munankeltuaiset ja kerma tasaiseksi, ja vatkaa seos  kuumaan keittoon. Tarkista keiton maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoa pähkinäöljyn, turkkilaisen jogurtin, minttusilpun ja rapeaksi paahdettujen pekoonilastujen kanssa.

__________________


perjantai 15. syyskuuta 2017

KAURARYYNIKEKSIT

KEKSITAIKINAA VOI KÄYTTÄÄ MYÖS OMENA-KAURAPAISTOKSEEN. 
Ui-jui-juiiiiii!
Jos edellisen postauksen pehmeät piparkakut olivat "mielenkiintoisia", ovat nämä kauraryynikeksit "gourméta". Vanhassa ohjeessa on 250 g rasvaa ja 125 g voita. Rasvaa? Inventoin kaappejani ja päädyin kylmäpuristettuun neitsytkookosöljyyn... (Vai pitäisikö lusikoitavan kiinteää öljyä kutsua kookosvoiksi?) Kauraryyneinä käytin Fazerin Alku-sadonkorjuu puurohiutaleita (täysjyväkauraa+kurpitsansiemeniä+auringonkukansiemeniä+pellavansiemeniä).

Sekoittelin ihan sattumalta aika hienostuneen yhdistelmän. Kookosöljy antaa kekseille täyteläisyyttä ja syvyyttä, mutta jättää taikinan "kuivaksi". Sama määrä voita olisi valunut ja hikoillut uunissa kiiltäväksi. On voillakin oma tehtävänsä, "voilla leivottu" vivahde on juuri se, mikä erottaa teollisen tusinatuotteen ja käsityönä valmistetun gourmét keksin.  

EHKÄ SE AURAKIN VIELÄ LÖYTYY ENNEN HANHIMIEHISTÖN ETELÄN LENTOA... ONHAN TÄTÄ SYKSYÄ VIELÄ JÄJELLÄ...

Syksyisen vapaapäivän iloja; hanhien lentoharjoitukset ilta-auringossa, ja gourmét kaura-kookoskeksit, missäs muuallakaan kuin; kaurapellon reunassa.


KAURARYYNIKEKSIT vuodelta 1909

250 gr. kaulattuja kauraryyniä
250 gr. rasvaa
125 gr. voita
250 gr. sokeria
1/2 tl. soodaa
2 1/2 dl maitoa
450 gr. vehnäjauhoja

Ryynit, rasva ja pesty voi vaivataan erittäin hyvin; sokeri, maito ja siihen luotettu sooda sekä vehnäjauhot lisätään, ja taikina jätetään kovettumaan seuraavaan päivään. Sitte se kaulitaan ohueksi, pistellään ja muotilla otetaan pieniä pyöreitä kakkuja, jotka paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.
____________________

KAURARYYNIKEKSIT nykykielellä

125 g (n. 3 dl) kauraryynejä
125 g kookosöljyä
60 g normaalisuolaista kotimaista voita
125 g (n. 1 1/2 dl) sokeria
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 dl luomu kuohukermaa
225 g (vajaa 5 dl) luomu vehnäjauhoja

Laita yleiskoneen kulhoon kauraryynit, kookosöljy ja huoneenlämpöinen voi. Aja seos koneella tasaiseksi taikinaksi. Sekoita sooda kermaan, lisää kaikki loput ainekset taikinaan ja anna koneen käydä, kunnes taikina on tasaista.

Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia palloja, litistä ne leivinpaperilla vuoratulle pellille kekseiksi. Jatka, kunnes koko taikina on kekseinä, paista 200℃ uunissa kunnes raunat saavat hieman väriä, 45-55 min.

VINKKI: Jos taikinaa jää, pilko uunivuoan pohjalle omenoita, ripottele päälle vähän fariinisokeria ja peitä omenat keksitaikinalla. Paista 200℃ uunissa, kunnes omenat pehmenevät ja pinta saa vähän väriä.
____________________

maanantai 11. syyskuuta 2017

PEHMEÄT PIPARKAKUT

PULLAN JA KEKSIN VÄLIMUOTO; PEHMEÄ PIPARKAKKU.
Älä anna nimen hämätä; kyse ei ole joulupipareista... Ei vaikka pipareiksi näitä vanhaan aikaan on kutsuttukin. Pehmeät piparkakut ovat pullan ja piparin yhdistelmä. Se mitä ensipuraisulta jää kaipaamaan, tulee jälkimaun mukana. Joulumausteiden nerokas yhtälö tekee näistä kahvileivistä mielenkiintoisia. Sellaisia, mitä mielellään maistelee aina vaan, vielä yhden puraisun lisää...

Nykykieliseen ohjeeseen lisäsin salaattimix- nimistä pähkinä-siemensekoitusta. Valkosuklaasattumat olisivat tehneet pehmeistä piparkakuista entistäkin mehevämpiä. Niitä lisään seuraavalla kerralla.


PEHMEÄT PIPARKAKUT vuodelta 1909

3 dl. siirappia
1 dl. sokeria
1 tl. hienonn. neilikoita
1 tl. hienonn, kardemummaa
1 tl. hienonn. kaneelia
1 tl. hienonn, pomeranssinkuoria
212 gr. voita, hierotaan vaahdoksi
5 rkl. (hapanta) kermaa
2 tl. soodaa
5 munaa
10 dl. vehnäjauhoja

Sokeri ja kiehautettu siirappi hierotaan hyvin, siihen sekoitetaan mausteet, pesty ja hierottu voi, kerma ja siihen liuotettu sooda, vatkatut munat ja vehnäjauhot. Taikina jätetään silleen seuraavaan päivään, senjälkeen muodostetaan siitä pieniä pyöryköitä, joteka paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

_____________________

PEHMEÄT PIPARKAKUT nykykielellä

1 dl siirappia
1/2 dl sokeria
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua kardemummaa
1/2 tl jauhettua kanelia
1/2 tl jauhettua pomeranssinkuorta
1/2 dl pähkinöitä ja siemeniä (esim. salaattisekoitus)
1/2 dl pieniä valkosuklaakuutioita (tai valkosuklaarouhetta)
100 g huoneenlämpöistä normaalisuolaista kotimaista voita
2 rkl luomu kuohukermaa
1 tl ruokasoodaa
3 luomu munaa
5 dl luomu vehnäjauhoja


Sekoita sokeri siirappiin, lisää mausteet, pähkinäsekoitus, valkosuklaa ja voi. Sekoita sooda kermaan, lisää taikinaan kananmunien kanssa. Lisää jauhot pienissä erissä. Anna taikinan tekeytyä puoli tuntia ennen paistamista. Nosta lusikalla taikinakasoja leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista 200℃ uunissa, n. 20 minuuttia, kunnes reunat saavat hieman väriä mutta sisälmys on vielä pehmeä.



tiistai 5. syyskuuta 2017

KIRNUPIIMÄOHUKKAAT


Kirnupiimä antaa ohukkaille omalaatuista happamuutta... Ruokasooda tuo taikinaan kuohkeutta. Maku on jotenkin erilainen, mutta riittävän ohukasmainen. Retkievääksi syysmetsälle?!


KIRNUPIIMÄOHUKKAAT vuodelta 1909

1 muna
1 ltr. kirnupiimää
1 tl. soodaa
1/2 tl. suolaa
4 1/2 dl. vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Muna vatkataan, ja muut ainekset sekoitetaan joukkoon. Vehnäjauhot saavat taikinassa paisua tunnin. Ohukaspannu kuumennetaan, sivellään voilla ja siinä paistetaan ohukkaat. Tarjotaan sokerin kera.

_________________

KIRNUPIIMÄOHUKKAAT nykykielellä

2 luomu munaa
5 dl kirnupiimää
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl merisuolaa
2 1/2 dl luomu vehnäjauhoja
normaalisuolaista kotimaista voita paistamiseen

Vatkaa muna ja piimä sekaisin, lisää kuiva-aineet ja anna taikinan tekeytyä varttitunti. Paista ohukkaat voissa molemmilta puolilta kauniin ruskeiksi.

________________




perjantai 1. syyskuuta 2017

MAKAROONIT TOMAATIN KERA


Tässä tulee täsmäresepti sellaisen päivän varalle, kun ulkona tihuttaa vettä, eikä viitsisi edes ruokaostoksille kauppaan lähteä. Isoäidin putkimakarooniannos valmistuu pelkän tomaattimurskan avulla...  Jos kastikkeen tuunaa valkosipulilla, oliiviöljyllä ja basilikan lehdillä, niin edessäsi on kelpo  pasta-annos. Voisihan tähän lisätä jauhelihaakin...

PIMENEVIEN ILTOJEN PASTA-ANNOS.
Tomaattikastike tykkää hitaasta hauduttamisesta, mutta oliiviöljy kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa. Kun raaka-aineita on vain muutama, pitää silloin panostaa laatuun. Säilyketomaateissa on suuria eroja; parhaita olisivat oman kasvimaan, auringon kypsyttämät, lasipurkkeihin säilötyt luomutomaatit... Mutta italialaiset, ilman sitruunahappoa säilötyt tomaatit tulevat hyvinä kakkosina. (Sitruunahappo, E330 = yleensä Kiinassa, homesienen avulla biokemiallisesti valmistettu, aidon sitruunan sisältämän hapon keinotekoinen kopio).

____________________

MAKAROONIT TOMAATIN KERA vuodelta 1909

250 gr. makaroonia
vettä
suolaa
2 rkl. voita
7 rkl. tomaattisosetta
2 rkl. raastettua juustoa

Makaronit katkotaan palasiksi, huuhdotaan ja keitetään pehmeiksi suolatussa vedessä. Vesi kaadetaan pois ja makaroonit pudistetaan voissa kasarissa. Tomaattisose sekoitetaan joukkoon, ja makaroonit pudistellaan kasarissa tulella hetken aikaa. Raastettu juusto joko ripotellaan päälle tahi tarjotaan erikseen.

__________________

MAKARONIT TOMAATIN KERA nykykielellä

vanhanaikaista putkimakaronia

2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 rkl normaalisuolaista kotimaista voita
1 tölkki tomaattimurskaa (esim. Mutti)
l/2 dl punaviiniä
sokeria
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
2 basilikan oksaa
1-2 dl extra virgin oliiviöljyä
1/2 dl raastettua parmigiano reggiano juustoa

Kuori ja silppua sipuli ja valkospipuli. Sulata voi pannulla, kuullota sipulisilput, kaada sekaan tomaattimurska ja punaviini. Ripauta mauksi sokeria, suolaa ja pippuria. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä, kunnes maku "pyöristyy". Nypi basilikan lehdet, silppua hienoiksi. Nosta kattila hellalta, lisää basilikasilppu, oliiviöljy ja parmesaaniraaste, sekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Keitä makaronit al denteiksi, suolatussa vedessä, pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois ja kaada kastike makaronien sekaan. Kaada tarjoiluastiaan ja koristele parmesaanilla ja/tai basilikan lehdillä.
_____________________
















perjantai 25. elokuuta 2017

KÄÄREPANNUKAKKU


Päivät lyhenevät, ilmat viilenevät... Ja herkutteluhetket lisäätyvät. Se on luonnon laki.

Isoäidin syyspannukakku täytetään hillolla, ja rullataan kääretortuksi. Nykykielisessä versiossa hillo muuttuu tuoreiksi mansikoiksi ja vadelmiksi, ja lisukkeena tarjoiltava kermavaahto kätketään marjojen mukana kääretortun sisään.


KÄÄREPANNUKAKKU vuodelta 1909

110 gr. voita
110 gr. vehnäjauhoja
3 dl. maitoa
2 rkl. sokeria
2 munaa
2 munanvalkuaista

täytteeksi:
hilloa tahi hyytelöä

Voi ja jauhot käristetään, kiehuva maito lisätään, saa kiehua 10 min. ja kaadetaan jäähtymään. Nyt sekoitetaan joukkoon sokerin kanssa vatkatut munankeltuaiset ja viimeksi vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset. Voideltu pelti peitetään voidellulla paperilla, seos levitetään päälle ja paistetaan lämpimässä uunissa. Kakku kaadetaan sokeroidulle paperille, sivellään hillolla tahi hyytelöllä, ja kääritään kokoon. Tarjotaan kuumana vatkatun kerman kera.

____________________

KÄÄREPANNUKAKKU nykykielellä
=juhlapannari

100 g normaalisuolaista voita
100 g luomu vehnäjauhoja
3 dl lämmintä maitoa
2 luomu munaa
2 rkl sokeria

täytteeksi:
hilloa tai marjoja ja vaniljaista kermavaahtoa

Sulata voi kattilassa, ripottele jauhot päälle. Anna jauhojen imeä kaikki rasva itseensä, vispaa sekaan lämmin maito. Erottele keltuaiset valkuaisista, vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Yhdistä jäähtynyt taikina, keltuais- ja valkuaisvaahdot. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Paista pannukakku kypsäksi, vajaa tunti, 190℃ uunissa. Ripottele leivinpaperin päälle sokeria, kumoa pannukakku sokeripedille ja anna jäähtyä.

Leivitä huoneenlämpöiselle pannukakulle tuoreita marjoja (tai hilloa) ja kermavaahtoa. Rullaa pannukakku kääretortun tyyliin. Leikkaa annospaloiksi, koristele tuoreilla marjoilla, (ja kermavaahtojämillä) ja tarjoa heti.

_____________________





sunnuntai 20. elokuuta 2017

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI


Isoäidin öljynsekaiseen lehtisalaattin kätkeytyy perinteinen vinaigrette-ohje. Perus hyvä-ja helppo - salaattikastike valmistuu kätevästi hillopurkkia ravistamalla. Niin yksinkertaista, mutta niin hyvää!

______________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI vuodelta 1909

tuoreita salaatinlehtiä
kastike:
3-4 rkl. ruokaöljyä
2 rkl. etikkaa tahi sitruunanmehua
1/2 tl. suolaa
1/4 tl. hienonn. valkopippuria
1 tl. sokeria
1 tl. sinappia

Salaatin lehdet perataan, huuhdotaan, kuivataan puuhkeen välissä ja leikataan palasiksi. Etikka tahi sitruunan mehu sekoitetaan öljyyn, mausteet lisätään, ja kastike kaadetaan salaatin lehtien päälle.

_____________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI nykykielellä
= vinaigrette = viinietikkakastike

Huuhdeltuja, lingottuja (tai talouspyyhkeellä kuivaksi taputeltuja) salaatinlehtiä, mieluiten suoraan omalta kasvimaalta

3 dl rypsiöljyä
1 dl punaviinietikkaa
1/2 tl merisuolaa
1/4 tl jauhettua valkopippuria
1/2 tl sokeria
1 tl sinappia, kotitekoista, tai esim. Dijon

Sekoita kaikki ainekset kulhossa (tai hillopurkissa) ja anna kastikkeen maustua hetki. Pirskottele salaatin päälle ja tarjoa heti.

____________________

tiistai 15. elokuuta 2017

SISKONMAKKARA


Kuvat ovat vähän hämäriä... Mutta hyvästä syystä!
Aurinko säteili kiviportaikon ylätasolla... Siskonmakkarat nautiskeltiin perunakellarin hämyssä. Luit oikein; vanhassa vaajakoskelaisessa perunakellarissa. Tämä halkopinojen taakse kätketty kiviluola pääsee nyt "isoäidin reseptillä- suomi 100" - mieleenpainuvat miljööt osioon.



Keskisuomalainen kekseliäisyys yhdistettynä pilke silmäkulmassa- meininkiin loihtii perunakellaristakin tunnelmallisen herkuttelukeitaan. Eihän näille siskonmakkaroille olisi voinut sopivampaa miljöötä kuvitellakaan. Tiedän; kattaus on puoli ruokaa... Tuskinpa osaan enää koskaan tehdä näin maukasta makkaraa.


VINKKI: 🍖Ei hätää, vaikkeivat suolet kuuluisikaan lähikauppasi valikoimaan. Makkaran voi ihan hyvin valmistaa ilman suoliakin. Talouskelmu pitää makkaramassan kypsennyksen ajan kasassa. Huomaa kuitenkin, että kelmumakkarat kannattaa liemessä keittämisen sijasta kypsentää uunissa, vesihauteessa. Mausteita makkaraan kannattaa laittaa mielummin vähän liikaa kuin liian vähän. Ruohosipuli tekee makkaramassalle ihmeitä, eikä valkosipulikaan olisi pahasta. Voissa paistaminen tuo pintaan kauniin värin ja makuun"sitä jotain".🍖


______________________

SISKONMAKKARA vuodelta 1909

600 gr. sianlihaa
425 gr. vasikanlihaa
1 kg. silavaa
1/2 tl. hienonn. valkopippuria
1 tl. hienonn. maustepippuria
1 1/2 tl. hienonn. inkivääriä
1/2 tl. hienonn. muskottikukkaa
2 rkl. suolaa
1 1/2 dl. kermaa
1 1/2 dl. maitoa

Sian- ja vasikanliha pestään kylmään veteen kastetulla lihapyyhkeellä ja jauhetaan kolmeen kertaa lihamyllyssä. Silava leikataan erittäin hienoiksi kuutioiksi, jotka sekoitetaan mausteiden kera hienonnettuun lihaan. Seosta vaivataan hyvin, keitetty, kylmäksi jäähdytetty kerma ja maito lisätään vähin erin joukkoon, ja vaivaamista jatketaan vielä edelleen hetken aikaa.

Seos pannaan vasikan tahi lampaansuoliin, jotka sidotaan noin 7-10 sm. pitkiksi makkaroiksi ja keitetään jälkilihaliemessä. Jäähdyttyä säilytetään ne miedossa suolavedessä. Makkarat tarjotaan vihanneksien ja muhennettujen makaroonien kera.



SISKONMAKKARA nykykielellä

140 g pekonia
peukalon paksuinen nippu ruohosipulia
700 g sika-nauta jauhelihaa
2 dl luomu kuohukermaa
1/2 tl jauhettua valkopippuria
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua muskottia
1-2 rkl hienoa merisuolaa

lisäksi tarvitset pestyjä suolia ja lihalientä tai tuorekelmua

Kuutio pekoni hienoksi. Silppua ruohosipuli. Sekoita jauheliha, pekoni, ja ruohosipulisilppu, isää kerma ja mausteet. Vaivaa seos tasaiseksi.
Täytä suolet makkaramassalla, tee solmut sopiviin kohtiin ja jatka, kunnes kaikki massa on käytetty. Jos käytät kelmua, leikkaa kelmusta sopivan pituinen pala, aseta makkaramassaa keskelle, kääri rullaksi ja muotoile pötkilöksi. Tee päihin solmut.

Kuumenna lihaliemi ja pistele makkaroiden pintaan pieniä reikiä. Keitä makkarat liemessä kypsiksi. TAI aseta talouskelmuun käärityt makkarat uunivuokaan, saumapuoli ylöspäin. Kaada pohjalle kuumaa vettä makkaroiden puoliväliin saakka. Paista makkarat kypsiksi 150℃ uunissa (n. 25-30 min.) Nosta makkarat varovasti vedestä pois ja poista kelmut ennen tarjoamista. Jos haluat, ota vielä pintaan kaunis väri kuumalla pannulla, voisulassa, juuri ennen tarjoamista.

_____________________






torstai 10. elokuuta 2017

KUORRUTETTU SOKERIKAKKU


Blogin 7-vuotis syntymäpäiviä vietettiin vaaleanpunaisten pelargonioiden koristamalla lasiverannalla.


Isoäidin aikainen juhlakakku tuo mukavaa vaihtelua perinteiselle mansikka-kermakakulle. Sokerikakkupohjan täytteinä on murskattuja mansikoita ja vaniljakiisseliä. Pinta saa koristeekseen paahdettua valkuaisvaahtoa.


Uskolliset koemaistajat ja väsymättömät oikolukijat olivat blogin viimeisten synttärijuhlien kunniavieraita... Lasiveranta täyttyi naisenergiasta... olipa mukana aitoa isoäitienergiaakin.

JUHLAKAKSIKKO: MAIJA&MINÄ. 45 VUOTTA SITTEN  AKVAARIOKUTSUILLA, NYT ISOÄIDIN BLOGIA JUHLISTAMASSA.
🍰Täydellisen sokerikakkkupohjan salaisuus löytyy perunajauhoista. Kun korvaat puolet vehnäjauhoista  perunajauhoilla, tulee pohjasta ilmava kuin kesäpilvi. Valkuaisvaahto tekee myös kakun luonteelle hyvää. Kevyt kuorrute pysyy ryhdikkäänä lämpimälläkin säällä. Sveitsiläinen marenki kypsyy vesihauteessa, ja sopii niillekin, ketkä vierastavat raakaa kananmunaa. Perinteinen "suomalainen marenki", (sokerilla maustettu valkuaisvaahto), kannattaisi ehkä käyttää alkuperäisen ohjeen mukaisesti uunissa.🍰
_______________

KUORRUTETTU SOKERIKAKKU vuodelta 1909

Sokerikakku

täyte 1:
vaniljakiiseliä:
5 munankeltuaista
2 rkl. sokeria
vaniljaa
3 dl. kermaa
1-2 rkl. hyvää voita

täyte2:
marja- tahi hedelmähilloketta

munanvalkuaiskurrotus:
2 munanvalkuaista
7-9 rkl. sokeria

sokerivesikuorrutus:
2 rkl. vettä
1/2 rkl. etikkaa
2-4 dl. hienoa sokeria

koristamiseen:
1/2 munanvalkuaista
1/2 dl. hienoa sokeria

Munankeltuaiset, sokeri, vanilja ja kerma vispilöidään kasarissa tulella, kunnes kiiseli sakoaa. Kiiseliä jäähdyttäissä vispilöidään voi pieninä palasina sekaan.

Sokerikakku leikataan kolmeen päällekkäiseen osaan. Vaniljakiiseliä, hedelmä- tahi marjahilloketta levitetään kerroksien väliin.

Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, ja sokeri seulotaan vähitellen sekaan. Kuorrutus hierotaan tasaiseksi ja kiiltäväksi. Kakku peitetään munanvalkuaiskuorrutuksella ja pannaan vienoon uuninlämpöön kuivumaan. Sokeri hierotaan huhmarissa vielä hienommaksi ja seulotaan siivilän läpi. Kuta hienompaa sokeri on, sen parempaa kuorrutusta saadaan. Sokeri sekoitetaan vesi ja etikkaseokseen, ja seos hierotaan aivan tasaiseksi ja kiiltäväksi. Sokerivesikuorrutus kaadetaan kakun päälle, jota käännellään niin, että kuorrutus valuu tasaisesti ja peittää kakkun kokonaisuudessaan. Sitte kakku pannaan vetoiseen paikkaan, jotta kuorrutus pikemmin kuivuisi.

Hieno sokeri hierotaan huhmarissa vielä hienommaksi ja seulotaan. Munanvalkuaista vatkattaessa lisätään seulottua sokeria silloin tällöin noin 1/2 tl. verran kerrallaan. Seosta vatkataan, kunnes se on notkeata, mutta ei lainkaan valuvaa. Pienen paperitötterön läpi, jonka hieno kärki leikataan pois, puserretaan munanvalkuaisseos eri muotoisiin kuvioihin kakun pinnalle.


KUORRUTETTU SOKERIKAKKU nykykielellä

Sokerikakkupohja:
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
4 luomumunaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
Lisäksi: voita ja korppujauhoja kakkuvuoan voiteluun ja jauhottamiseen
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, yhdistä jauhot ja lisää siivilän läpi. Voitele ja jauhota kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 180℃ uunissa kypsäksi (kunnes puiseen koetikkuun ei jää enää kiinni taikinaa).

Mansikkahilloke:
mansikoita
sokeria
cointreau-likööriä
Murskaa mansikat ronskisti haarukalla, ripottele päälle sokeria ja pirskottele hieman sitruslikööriä. Anna mehustua 15 minuuttia.

vaniljakiisseli:
2 1/2 dl luomu täysmaitoa (tai luomu kuohukermaa)
1/2 halkaistu vaniljatanko
3 luomumunan keltuaista
2 rkl sokeria (tai oman maun mukaan)
10 g voita
Yhdistä kaikki ainekset paitsi voi, kiehauta seos, herkeämättä vatkaten. Kuumenna miedolla lämmössä, kunnes saat haluamasi paksuista kastiketta. Lisää sitten voi ja anna jäähtyä ennen käyttöä.

Sveitsiläinen marenki:
3 luomumunan valkuaista
1-2 dl tomusokeria (tai oman maun mukaan)
Kypsennä valkuaisia ja sokeria vesihauteessa , koko ajan sekoittaen, kunnes lämpötila on 60℃. Siirrä kulho vesihauteesta ja vatkaa marenki kylmäksi.
TAI tee perinteinen "suomalainen marenki":
 3 luomumumunan valkuaista
1-2 dl sokeria (tai oman maun mukaan)
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää sokeri.

Paista kakkupohja, leikkaa jäähtyneenä kolmeen osaan. Valmista mansikkahilloke, kiisseli ja marenki. Täytä ja kokoa kakku, kuorruta marengilla. Paahda pintaan ruskeita kohtia polttopuhaltimella (=kaasutöhötin), tai uunissa, grillivastuksen alla.

_______________________








sunnuntai 6. elokuuta 2017

SAIPPUAN VALMISTUS/2.


Ihastelin saippuan valmistusreseptiä jo aikaisemminkin, mutten kuvitellutkaan pystyväni itse tositoimiin. Tänä vuonna Suomi on sata, blogi on seitsemän, ja tuli sellainen tunne, että on yllettävä tavallista korkeammalle.... Päätin lopultakin pystyttää pienen saippuatehtaan.


Tukkoisten viemäreiden pelastus: viemärirae, sisältää juuri sopivasti lipeää kotitekoisen saippuan valmistukseen. Rasvana käytin oliiviöljyä (en Xtra virginiä, vaan halvinta mahdollista) ja kookosöljyä. Mausteina pikakahvia ja koivunlehtisilppua.

Vanhassa ohjeessa rasvat on keitetty eläinten teurasjätteistä ja saippuaa on tehtailtu oikein urakalla.
Vanhalla tyylillä vettä, rasvaa ja lipeää keitetään avoimessa kattilassa, kunnes seoksesta muodostuu saippuaa. Kun suola lisätään, saa se saippuan nousemaan pintaan... Siitä se on helppo siivilöidä talteen. Perusidea ei ole sadassa vuodessa muuttunut mitenkään; saippua sekoitetaan aina vedestä, rasvasta ja lipeästä. Jos haluat kehitellä oman uniikin saippuaohjeesi, kannattaa ensin perehtyä kemian kaavoihin tai käyttää netistä löytyvää lipeälaskuria. Muodostuvia höyryjä ei luonnollisestikaan saa hengittää, joten paras paikka saippuan valmistamiseen löytyy ulkoa. Suojakäsineet kuuluvat saippuatehtaan perusvarustuksiin. Raesokerin näköinen lipeä on viattomasta ulkonäöstään huolimatta voimakkaasti emäksinen = ärhäkkäästi syövyttävä.


Saippuanvalmistus on jännittävää ja palkitsevaa. Aika sopiva feng shui:n virittelyrituaali ennen  kesäistä savusaunavisiittiä. Muttei tätä hetken mielijohteesta saa valmiiksi... PH-arvo tekeytyy sopivaksi vain ajan myötä. Vuorokauden kuluttua lipeä on muuttunut jo harmittomaksi, ja saippuaa voisi periaatteessa käyttääkin... Mutta; vasta kahden, tai kolmen kuukauden kuluttua se on parhaimmillaan. (Nyt alkaisi olla juuri sopiva hetki keitellä lahjasaippuat jouluksi.)

Kotitekoinen saippua jättää iholle pehmeän ja kosteutuneen tunteen, kuin olisin käyttänyt jotain terveysvaikutteista suihkusaippuaa... Hei, mutta sitähän tämä oikeasti onkin!
_____________________

SAIPPUAN VALMISTUS vuodelta 1909

10 ltr. vettä
2 kg. rasvaa
1/2 kg. lipeäkiveä
3 dl. suolaa

Rasva pannaan tulelle 9 litrassa kylmää vettä ja keitetään, kunnes se on jonkun verran sulanut. Lipeäkivi lisätään kolmessa osassa 20 min. väliajoilla, ja kaiken tämän annetaan kiehua tasaisella tulella, kunnes seos juoksettuu. Sitte lisätään suola ja 1 ltr. kylmää vettä; seos saa kiehahtaa, siivilöidään ja annetaan hyytyä. Saippua leikataan sopivan suuriksi palasiksi, jotka kuivataan laudoilla lämpimässä paikassa.

_____________________

SAIPPUAN VALMISTUS nykykielellä

125 g vettä
64 g viemäriraetta (sisältää oikeaa natriomhydroxidia)
500 g oliiviöljyä (tai kookosrasvaa, tai rypsiöljyä, tai eläinten läskistä keitettyä rasvaa, tai näiden sekoitusta)
3 rkl pikakahvijauhetta (tai muuta tuoksua, yrttejä tai väriä)

Lisäksi tarvitset käyttövalmiinksi; puhdas maitotölkki, lämpömittari, kattila, nuolija, sauvasekoitin, vaaka, suojahanskat ja rauhallinen askarteluympäristö, missä on tehokas tuuletus (tai tee sekoitus- vaihe ulkona)

Sulata rasvat kattilassa, lämmitä max. +50℃ksi. Mittaa vesi ja lipeä, sekoita LIPEÄ VETEEN. (Tärkeää mitata vesi kattilaan, ja kaataa lipeä sekaan, ei toisin päin!) Älä säikähdä, seos kuumenee ja höyryää kuin noitamuorin liemi. Sekoita niin että saat kaiken lipeän liukenemaan veteen. Anna lipeäveden jäähtyä 40-50℃, max. 50℃. Mittaa myös rasvan lämpötila, kumpikaan ei saa olla yli +50℃.

Kaada lipeäliemi rasvoihin (taas lipeä nesteeseen) ja laita sauvasekoitin kattilan pohjaan kiinni. Anna sauvasekoittimen surista, kunnes saat kiisselimäisen seoksen. Lisää tuoksut tai väriaineet. Anna sauvasekoittimen jatkaa työtä kunnes kiisseli muuttuu vanukkaaksi.

Kaada saippuatahna muottiin/muotteihin, Kopauta muotin pohjalla muutaman kerran pöytään (ilmakuplat häviävät) ja peitä muotti pyyheliinalla.

Anna tekeytyä vuorokausi (älä säikähdä, saippuassa tapahtuu joku kemiallinen reaktio ja massa lämpenee). Ota saippua muoteista. Jos olet käyttänyt maitotölkkiä, leikkaa saippuatanko paloiksi tässä vaiheessa, massa on vielä sopivan pehmeää. Laita saippuat avonaiseen pahvilaatikkoon ja anna tekeytyä vähintään kuukausi, mieluiten kolme. (Raakana saippua saattaa kuivattaa ihoa, kypsänä luonne muuttuu helläksi ja miedommaksi).

Poraa saippuapaloihin keskelle reiät, pujota paloja juuttinaruun, pyöräytä väleihin löyhät solmut (niin että saat ne helposti auki ja saippuapalat yksi kerrallaan käyttöön).

__________________________




lauantai 5. elokuuta 2017

"JUHLAT TULOSSA"

RESEPTIPOSTAUS ON MYÖHÄSSÄ; MUTTA KOEKEITTIÖLLÄ KUHISEE... 

ISOÄIDIN RESEPTILLÄ valmistautuu oikein porukalla 7-vuotis syntymäpäiväjuhliin. Blogia ja sen viimeistä vuotta juhlistetaan; missäs muualla kuin keittiössä. Kirja pääsee mukaan kesämatkalle lapnuusmaisemiini.

Kun olin kuusi vuotias, muutti perheeni uuteen pihapiiriin. Kaikki olivat vieraita, mutta kutsuin päättäväisesti naapurin parikymppisen kotiäidin "akvaariojuhliin". Aikuisille totuus valkeni vasta illalla, ohjatessani Maijaa ulko-ovelta suoraan kylpyhuoneeseen, sinitarralla lavuaariin kiinnitettyjä muovikaloja ihastelemaan. Siitä illasta lähtien olemme olleet "yhtä perhettä".


Kuusivuotias ei muutenkaan turhia kainostele. Eräät toisetkin naapurit kutsuin kesäisenä lauantaina meille tupaantuliaisiin... Unohdin silloinkin kertoa asiasta kotona... Hämmästystä riitti, kun äitini avasi saunanraikkaana, kylpytakissaan, ulko-oven, kukkapuskan kanssa kyläilemään saapuneille  naapureille. Sen perheen kotikieli oli ruotsi, ja kesti monta vuotta, ennen kun oivalsin, että uuden leikkikaverini, Caritan äidin iloiselta kuullostava kutsuhuuto: "Kariitta, kommoeeetta" tarkoitti "Carita, kom och ätä" (=Carita, syömään). Maire-täti oli keskisuomalaisen mittapuun mukaan muutenkin hurjan "eksoottinen"; sain samalla kerralla ensikokemukset tupakoivasta täti-ihmisestä, vieraasta kielestä ja läskisoosista.


Lisää eksotiikkaa keskisuomalaiseen arkeen toivat ovelta ovelle pitsiliinoja kaupustelleet  romanimummut. Voi niitä nilkkapituisia, mustia samettihameita, ja kirkkaan valkoisia  pitsiröyhelöpuseroita! Kun muut pihan lapset juoksivat "mustalaismummoja" karkuun,  pyytelin minä kaupustelijat sisälle levähtämään, ja ihastelin rouvien ruskeita silmiä.

No, mutta takaisin koekeittiön vierailevaan tähteen; Maijaan... Ja ruokaan.
Kun oma äitini teki makaroonilaatikkoa, keitteli Maire-täti läskisoosia, Maija paellaa ja mustalaismummot ties mitä. Siitä alkoi seikkailuni makujen maailmassa.

Maire-tätiä ei enää ole, eikä vanhoilla kotikulmilla enää voi mustalaismummujakaan ihastella. Blogin viimeiset syntymäpäiväkahvit juodaan siis Maijan ja Äidin kanssa.


Blogipostaus on hieman myöhässä, mutta älä hermostu; juhlan kunniaksi on leivottu kakku, savustettu kala, valmistettu makkaroita sekä saippuaa... Ei kestä enää kauaa, uusi resepti on ihan kohta linjoilla...


tiistai 25. heinäkuuta 2017

PINAATTIMUHENNOS


Taas on se aika vuodesta kun herkutellaan pikkuriikkisillä ravunpyrstöillä, ja ruokalehdet pursuavat  vatsantäyte-reseptejä. Ohjeilla, tai ilman, juhlat venyvät aina pikkutunneille... Ja aamiaiskokki se vasta reseptivinkkejä kaipaisikin...


Ulkona vietetty ilta tyrehdyttää kyllä janon, mutta kasvattaa seuraavaksi aamuksi lähes pohjattoman nälän. Isoäidiltä löytyy apu tähänkin; ruokaisa pinaattimuhennos... Siihen kun vielä lisää muutaman luomumunan, on aamiaisherkku valmis.

Kannattaa tehdä jokaiselle syöjälle oma pannullinen, tai paistaa jättiversio paellapannulla. Lisukkeeksi tarvitset vain rapeakuorista leipää ja vahvaa kahvia. Se on siinä!

APUKOKIT RAPUJENMAISTELU PIKNIKILLÄ.


PINAATTIMUHENNOS vuodelta 1909

600 gr. tuoreita pinaatin lehtiä
vettä
suolaa
(tahi 2 rkl. kuivatt. hienonn. pinaattia)
3 rkl. vehnäjauhoja
2 rkl. voita
1/2 ltr. maitoa
2 tl. suolaa
1 rkl. sokeria

Pinaatin lehdet perataan, huuhdotaan ja kiehautetaan suolatussa vedessä sekä kaadetaan lätikköön valumaan. Lehdet hienonnetaan vehnäjauhojen kera. Voi käristetään, hienonnettu pinaatti lisätään, ja kiehuva maito sekoitetaan joukkoon vähitellen; saa kiehua 10 min. ja maustetaan. Kovaksi keitettyjä munia käytetään muhennoksen koristamiseksi. (Kuivattu pinaatti keitetään maitotilkkasessa ennen käyttämistä.)

Pinaattiliemen voi maidon asemasta käyttää muhennokseen. Raparperinlehtiä ja tuoreita nokkosia muhennetaan edellä mainitulla tavalla.

____________________

PINAATTIMUHENNOS nykykielellä

100 g pinaatinlehtiä
1 sipuli
(1 valkosipulin kynsi)
1 rkl luomu vehnäjauhoja
1 rkl voita
1 dl luomu kuohukermaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
(höysteeksi luomu kananmunia)


Huuhtele ja ryöppää pinaatinlehdet (jos käytät baby-pinaattia, voit hypätä tämän vaiheen yli). Huuhtele pinaatinlehtiä jääkylmässä juoksevassa vedessä, puristele vesi pois ja pilko lehdet. Kuori ja silppua sipuli (ja valkosipulin kynsi).

Kuumenna kerma kiehumispisteeseen. Sulata pannulla nokare voita, kuullota sipulia (ja valkosipulia), lisää pinaatti ja ripottele jauhot sekaan. Lisää kuuma kerma ja hauduta hetki (maista; muhennos on valmista, kun raaka jauho ei enää maistu).

Kaiva muhennospannuun koloja ja riko niihin luomu munia. Kypsennä vielä hetki, niin että munat hyytyvät. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa rapeakuorisen leivän tai juuri paahdetun leivän kanssa.

____________________






torstai 20. heinäkuuta 2017

VADELMAHILLO


Villivadelmahillo on maailman parasta!
Noh, eiväthän nuo puutarhavadelmatkaan huonoja ole... Mutta villeissä on toisenlainen makuvivahde... Aivan omalaatuinen makeus ja jälkiumami.

Jos on tottunut "aitoon" tavaraan, jäävät makunystyrät kaipaamaan puutarhavadelmista jotain potkua... Jotain... Vaikkapa lakritsinjuurijauhetta.  (HUOM. Niin kuin salmiakkia, ei verenpaineesta kärsivien kannata lakritsinjurijauhettakaan ihan rajattomasti nauttia). Lakritsijauheen voi sekoittaa jo sokeriliemeen, tai sitten lisätä viimeiseksi kuuman hillon sekaan. Hillon maku ei ensimaistamalta ole mitenkään erikoinen, kunnes lakritsijuuri tekee taikojaan... Kun hillo on jo syöty, sitten vasta "räjähtää" makunystyröissä. Varsinainen jälkielämyshillo!


VADELMAHILLO vuodelta 1909

2 kg. perattuja vadelmia
1 1/2-2 kg. sokeria
1/2 ltr. vettä

Hilloamiseen käytetään keittoastiana tinaamatonta kupari- tahi missinkikasaria, tahi myöskin amaloituja tahi kivikasaria.

Vesi ja sokeri (mielummin toppasokeria) keitetään kirkkaaksi lankamaiseksi sokeriliemeksi, josta vaahto kuoritaan tarkkaan pois. Lientä on senjälkeen jonkunverran jäähdytettävä, marjat pannaan sekaan ja hillo kuumennetaan hitaasti. Se saa kiehahtaa hiljailsella tulella useamman kerran, kasaria pudistellaan silloin, ja vaahto kuoritan hopealusikalla tarkkaan pois. Kun marjat näyttävät kirkkailta eikä vaahtoa enää muodostu pinnalle, pudistellaan hilloa vielä vähän aikaa, että marjat sen kautta täyttyvät ja näyttävät kokonaisilta, jonka jälkeen hillo kaadetaan kuivaan kuumennettuun lasipurkkiin.

Kun hillo on jäähtynyt, peitetään sen pinta konjakissa kastetulla pergamenttipaperilla ja kuumassa vedessä kastettu ja pyyhitty pergamenttipaperi sidotaan purkin päälle.

Hillo säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa. Tilkkaseen kiehuvaa vettä tahi hillon liemeen liuotettua salisyylihappoa (1 gr. 1 kg:aan marjoja) saattaa sekoittaa valmiiksi keitettyyn hilloon, jotta se paremmin säilyisi.

Jos hillo säilyttäessä homehtuu, kuoritaan home pinnalta pois, ja hillo kiehautetaan, jos se alkaa käydä, lisätään vähän sokeria ja kiehautetaan samoin; jos se taas on sokeroitunut, lisätään vähän vettä ja hillo keitetään uudestaan.

_________________________

VADELMAHILLO nykykielellä

vadelmia
sokeria, vadelmien painon verran
(luomu lakritsipulveria,  oman maun mukaan)
vettä, puolet vadelmien painosta

kuvan hillo:
200 g vadelmia
200 g sokeria
1/2 tl lakritsipulveria
100 g vettä

Keitä vedestä ja sokerista miedolla lämmöllä kirkas liemi, (lisää lakritsijauhe). Kuori mahdollinen vaahto pois ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita vadelmat sokeriliemeen ja kuumenna kiehumispisteeseen miedolla lämmöllä. Heiluttele kattilaa, mutta älä sekoita hilloa, etteivät marjat mene rikki. Kuori vaahto pois ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes marjat näyttävät täyteläisiltä. Tavallisella sokerilla tehty hilloon jää juokseva liemi. Jos haluat kiinteämmän rakenteen, keitä hilloa vielä hetki kasaan. Kaada hillo puhtaisiin ja kuumiin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä hilloa jääkaapissa.

_________________________


lauantai 15. heinäkuuta 2017

MUHENNETUT SOKERIHERNEET

SOKERIHERNEITÄ JA UUDEN SADON PORKKANOITA, VANHANAJAN VIVAHTEELLA.
Ihanan vanhanaikaista!
Minulle tämä kokoonkeitetty, tillin ja persiljan maustama jauholiemi on uusi kokemus. Vai onko sittenkään? Makumuistot vievät ajatukset Lemille, lapsuuden kesiin ja suuren maalaistalon ruokapöydän ääreen. Tästä on saattanut jäänyt makujälki, mutta vasta nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, teen tätä omassa keittiössäni.

Etikka, tilli ja persilja; siinäpä isoäidin unohtumattoman taikaliemen salaiset ainekset, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
____________________

MUHENNETUT SOKERIHERNEET vuodelta 1909

1 ltr. nuoria herneenpalkoja
3 dl. silvottuja herneitä
10 kpl. pieniä porkkanoita
1 ltr. vettä
2 rkl. voita
1 rkl. sokeria
1 rkl. suolaa
2 rkl. vehnäjauhoja
(1 tl. etikkaa)
2 rkl. hienonn. dilliä ja persiljaa

Herneenliskot perataan, huuhdotaan ja pannaan kiehuvassa vedessä kiehumaan silvottujen herneiden, puhdistettujen porkkanain, voin, suolan ja sokerin kera. Kun ne ovat pehmeiksi kiehuneet, suurustetaan liemi kylmään vesitilkkaseen sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Muhennos saa kiehua 10 min., jolloin (etikka), dilli ja persilja sekoitetaan joukkoon.

__________________

MUHENNETUT SOKERIHERNEET nykykielellä

5 dl vettä
nokare voita
ripaus sokeria
ripaus merisuolaa
2 dl perattuja sokeriherneitä (tai 3 dl nuoria, litteitä sokeriherneen palkoja)
3 pientä, uuden sadon porkkanaa
1 rkl luomu vehnäjauhoja
tilkka omenaviinietikkaa
1 rkl tillisilppua
1 rkl persiljasilppua

Kuori porkkanat, pilko suupalan kokoisiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää voi, sokeri ja suola. Keitä herneet ja porkkanat "al denteiksi". Sekoita jauhot kylmään vesitilkkaan ja lisää keitinliemeen. Hauduta miedolla lämmöllä 10 minuuttia, mausta etikalla, tillillä ja persiljalla.

_________________


maanantai 10. heinäkuuta 2017

PURKKISÄILYKEVIHANNEKSET


Viinimarjan lehdessä paistettu maalaisjuusto oli niin hyvää, että sillä haluaisin herkutella jonain pimeänä talvipäivänäkin.... Säilömisohjeelle oli siis ihan oikea tarve.

Vihannekset näyttävät kauniilta purkeissa, vaikkei niitä varmaankaan nykypäivänä kukaan viitsi  suolaveteen säilöä. Turhaa työtä, kauppiaat kun pitävät meidät yltäkylläisyydessä ympäri vuoden... Mutta viinimarjapensaan lehti on oma lukunsa, sitä ei saa mistään.


Sokeriherneitä vanhassa ohjeessa keitettiin kokonainen tunti. Nämä makeat palot olivat pullistuneet jo niin valtaviksi, että pakkohan ne oli perata. Keitin herneet al denteiksi, vajaat 10 minuuttia.


Porkkanoita keitettiin ennen vanhaan puoli tuntia. Nämä pikkukaverit porisivat padassa vain 15 minuuttia.


Vanhassa kirjassa ei ole viinimarjapensaan lehdille säilöntäohjetta ollenkaan, mutta pinaatille löytyy resepti. Hentoja pinaatinlehtiä on keitetty peräti 15 minuuttia! Nykypinaatille riittäisi pelkkä ryöppääminen, eika viinimarjapensaan lehtiäkään kannata muutamaan minuuttia kauempaa keitellä.

Jos purkki on iso ja lehtiä niukasti, kannattaa ne pinota yhdeksi suureksi kasaksi ja laittaa siististi purkin pohjalle ennen liemen päälle kaatamista. Jos onnistut saamaan lehtiä mielin määrin, kannattaa lehdet pinota kymmenen kasoihin, ja rullata tötteröiksi. Purkkiin mahtuu lehtirullia aika paljon... Rullan saa myös helposti purkista käyttöön.
____________________

PURKKISÄILYKEVIHANNEKSET vuodelta 1909

Parsa:
Liemi:
1 tl. suolaa 1ltr:lle vettä,
Kiehumisaika: 1/2 tuntia.

Kukkakaali:
Liemi: 1 tl. suolaa, 1/2 tl. sokeria 1 ltr:lle vettä,
Kiehumisaika: 1/2tuntia.

Herneet:
Liemi: 1 tl. suolaa,1 tl. sokeria 1 ltr:lle vettä. Idut poistetaan herneistä. Herneet keitetään kaksi kertaa itämisen välttämiseksi.
Kiehumisaika: 1:nen kerta 1/2 tuntia. 2:nen kerta 20 min.

Sokeriherneet:
Liemi: 1 tl. suolaa 1 ltr:lle vettä.
Kiehumisaika: 1 tunti.

Porkkanat:
Liemi: 1 tl. suolaa 1 ltr:lle vettä.
Kiehumisaika: 1/2 tuntia.

Pinaatti:
Liemi: 2 tl. suolaa 1 ltr:lle vettä.
Kiehumisaika: 15 min.

_________________________

PURKKISÄILYKEVIHANNEKSET nykykielellä
= suolaveteen säilötyt viinimarjapensaan lehdet, porkkanat ja sokeriherneet

Liemen mittasuhde:
1 tl merisuolaa
1 l vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, liuota suola veteen. Keitä porkkanat al denteiksi: max. 15 minuuttia, ja herneet max. 10 minuuttia. Viinimarjan lehdille riittää muutama minuutti, max. 5 min.

Pysäytä kypsyminen, ja säilytä väri, kastamalla vihannekset jääveteen, (tai huuhtelemalla mahdollisimman kylmällä vedellä). Laita vihannekset puhtaisiin lasipurkkeihin ja kaada keitinliemi päälle. Pinoa viinimarjan lehdet yhdeksi suureksi pinoksi ja nosta purkin pohjalle, kaada keitinliemi päälle. Sulje kannet ja anna purkkien jäähtyä huoneenlämmössä, säilytä jääkaapissa.

_______________________