perjantai 25. tammikuuta 2013

PUHELINKAKKU



Puhelinkakun kohdalta ei löydy mitään isoäidin merkintää eikä kommenttia. Olin kuitenkin pohdiskellut kakun nimeä jo niin pitkään, etten voinut jättää tätä reseptiä kokeilematta. Kakkutaikinasta puuttuva rasva herätteli myös uteliaisuuteni...oikeastaan tämä on vain kermalla ja sitruunalla jalostettu sokerikakkupohja.

Idea alkoi vaikuttaa jo kuolleelta kun lusikoin munkkitaikinan tyylistä tönkköä massaa kakkuvuokaan. Mutta uunissa kakku sitten heräsi henkiin, nousi uljaasti ja levitti ilmaan hienostunutta sitruunan tuoksua. Erikoinen mutta ihan maukas tuttavuus tämä puhelinlaitoksen taukotupa-herkku...tai mikä sitten liekään...voisinpa nyt kilauttaa kaverille ja kysäistä Anna Hildalta !
_____________________

PUHELINKAKKU vuodelta 1909

1 muna
2 dl. sokeria
2 dl. hyvää kermaa
1/2 tl. soodaa
1:n sitruunan kuori
4 dl. vehnäjauhoja

Pieni osa sokerista ja muna vatkataan vaahdoksi; loput sokerista, kerma ja siihen liuotettu sooda, raastettu sitruunan kuori ja vehnäjauhot sekoitetaan joukkoon. Seos kaadetaan voideltuun, survotuilla korpuilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan lämpimässä uunissa.

_____________________

PUHELINKAKKU nykykielellä

1 kananmuna
2 dl hienoa sokeria
1 sitruuna
2 dl kuohukermaa
1/2 tl ruokasoodaa
4 dl vehnäjauhoja
lisäksi tarvitset voita kakkuvuoan voiteluun ja korppujauhoja jauhottamiseen

Vatkaa kananmuna ja 1 dl sokeria vaahdoksi. Raasta sitruunan kuoren keltainen osa hienoksi. Sekoita sooda kermaan ja yhdistä kaikki ainekset, vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Voitele ja jauhota kakkuvuoka, lusikoi taikina vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, tai kunnes kakkuun tökättyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa.

_____________________


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

YKSINKERTAINEN MUNAKASTIKE



Yksinkertainen munakastike on kutkuttanut isoäidin makunystyröitä ja on saanut Anna Hildan arvoasteikossa täyden kympin. Ohjeessa ei vihjata minkä ruoan kanssa tätä voisi tarjota, mutta mieleen tulee samantien kalat ja merenelävät. Keitetyt munat ja kalaliemi-valkokastikepohja tekevät tästä soosista vähän niin kuin kypsennettyä majoneesia...eivätkä kyllä onnistu sytyttämään innostustani ollenkaan isoäidiaikaisessa mittakaavassa...


YKSINKERTAINEN MUNAKASTIKE vuodelta 1909

2 rkl. voita
1 1/2 rkl. vehnäjauhoja
1/2 ltr. kalalientä
1 rkl. hienonn. ruohosipulia
2 kov. keitettyä munaa

Voi ja kauhot käristetään, kiehuva kalaliemi lisätään siihen vähitellen, ja ruohosipuli sekoitetaan joukkoon. Kastike saa kiehua 10 min. ja kaadetaan kovaksi keitettyjen hakattujen munien päälle kastikemaljaan.
_______________________

YKSINKERTAINEN MUNAKASTIKE nykykielellä

2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl kalalientä
1 rkl ruohosipulisilppua
2 kovaksi keitettyä kananmunaa (huoneenlämpöisen munan keittoaika 6 min.)

Sulata voi pannulla, ripottele jauhot ja hämmennä tasaiseksi. Vatkaa kalaliemi vähitellen, pienissä erissä, voi-jauhoseokseen ja anna porista miedolla lämmöllä kananmunien keittämisen ajan. Kuori ja silppua munat hienoksi ja aseta kastikekulhon pohjalle. Kaada kastike päälle ja ripottele ruohosipulisilppu koristeeksi.
______________________

tiistai 15. tammikuuta 2013

SUKLAAKERMAHYYTELÖ


Vanhanajan reseptit kätkevät rivien väliin nostalgiaa ja ripauksen taikuutta, olen siitä takuuvarma. Tämäkin ohje on perin yksinkertainen, raaka-aineet tuikitavallisia eikä ulkonäkökään erityisemmin hivele silmää...silti tästä tuli koemaistajien suursuosikki silmänräpäyksessä, ensimmäisestä lusikallisesta lähtien.

Hämmästyttävän hyvä ja helppoakin helpompi jälkiruokaohje!
_______________________

SUKLAAKERMAHYYTELÖ vuodelta 1909

1/2 ltr. hyvää kermaa
1 rkl. sokeria
6 liivatelehteä
1 1/2 dl. kermaa
1/2 suklaakakkua

Kerma vispilöidään kovaksi vaahdoksi, ja sokeri sekoitetaan joukkoon. Huuhdotut liivatelehdet liuotetaan kuumassa kermassa (1 1/2 dl.); senjälkeen sulatetaan siinä raastimella hienonnettu suklaakakku. Liuos jäähdytetään vähän ja sekoitetaan vispilöiden kermavaahtoon. Hyytelö kaadetaan lasimaljaan hyytymään.

________________________

SUKLAAKERMAHYYTELÖ nykykielellä

6 liivatelehteä
1 1/2 dl kuumennuksen kestävää kermaa (esim. kuohukerma tai kevytkerma)
150 g tummaa taloussuklaata + ylimääräistä koristeluun
5 dl kuohukermaa
1 rkl hienoa sokeria

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 minuuttia, kuumenna 1 1/2 dl kermaa kiehumispisteeseen, purista liiivatteesta vesi käsin pois ja sekoita kuumaan kermaan. Raasta suklaa liivatekerman sekaan ja siirrä sivuun jäähtymään. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja yhdistä jäähtyneeseen liivatekermaan. Kaada hyytelö tarjoilumaljaan tai annosvuokiin ja anna hyytyä jääkaapissa. Koristele raastetulla suklaalla juuri ennen tarjoamista.

torstai 10. tammikuuta 2013

SAVUSTETUT SILAKAT


Uuden vuoden kunniaksi hyppäsin hetkeksi omalta mukavuusalueeltani tyhjän päälle ja yllätin itseni perin pohjin! Otin vastaan vanhan kirjan silakkahaasteen ja jännittävän savustuskokeilun. Olin valmistautunut tähän henkisesti, mutta myös käytännössä jo loppukesästä lähtien. Keräsin talteen auringon kuivattamia olkia ja hankin pari vanhaa alumiinista kakkuvuokaa savustuskattilan tehtävään, ja jäin odottelemaan sopivaa hetkeä...

Silakoita ei lähikauppiaalla ollut myynnissä kuin suolattuina, ja se olikin koko urakan suurin kompastuskivi. Liotin kaloja vain hetken, enkä tajunnut kuinka suolaisia suolasilakat oikein ovatkaan. Olivat nimittäin niin suolaisia, ettei kalan makua suolan seasta juurikaan erottanut. Ensi kerralla metsästän tuoreita silakoita tai sitten liotan suolasinttejä oikein kunnolla.

Itse savustus oli juuri niin jännittävää kuin arvelinkin. Oljet ja katajat marjoineen, kalat siistissä rivissä olkipedillä ja räiskyvä nuotiotuli, savuava kakkuvuoka ja lopputuloksena kultaisen kiiltävät savusilakat, sekä sysimustaksi muuttunut katajanoksa. Hienoja värejä ja aivan hurmaava katajasavustetun kalan tuoksu. Makukin olisi varmasti ollut hienostunut, mutta se suola pilasi tämän makuelämyksen...

Mahtava projekti siitä huolimatta. Ei hassumpi uuden vuoden avaus ?!


____________________________________________

SAVUSTETUT SILAKAT vuodelta 1909



1 kg. tuoreita silakoita
1 rkl. suolaa
katajia
olkia

Silakat perataan, huuhdotaan ja suolataan vähän. Seiraavanan päivänä pyyhitään kalat aivan kuiviksi. Tasapohjaisen padan pohjalle pannaan katajia ja niiden päälle puhtaita olkia. Kalat ladotaan siihen ja peitetään samoin olki- ja katajakerroksella. Kansi pannaan päälle, ja pata asetetaan hyvälle tulelle. Kun kalat ovat pehmeitä ja ruskeiksi savustuneet, otetaan ne pois. Ne sivellään lämpiminä voilla tahi ruokaöljyllä.

__________________________________________

SASUSTETUT SILAKAT nykykielellä


silakoita (tai suolasilakoita)
merisuolaa (jos käytät suolasilakoita, ei lisäsuolaa tarvita)
katajan oksia
kuivia olkia
voisulaa tai extra virgin oliiviöljyä
lisäksi tarvitset kannellisen kattilan ja nuotion

Huuhdo, taputtele talouspaperilla kuiviksi ja suolaa peratut silakat. Jos käytät suolattuja silakoita, liota niitä vedessä tuntikaupalla, mieluiten yön yli ja vaihda vesi ainakin kerran). Aseta suuren padan pohjalle katajia ja olkia, lado kalat päälle ja peitä uudella kataja- ja olkikerroksella. Laita kansi paikoilleen ja nosta pata grilliin tai nuotiolle.

Kurkista kattilaan 10 minuutin kuluttua; anna savustua vielä 20 minuuttia. Kalat ovat valmiita kun ovat kypsyneet pehmeiksi ja väri on muuttunut kullan ruskeaksi. Voitele vastasavustetut silakat voisulalla tai oliiviöljyllä.

_________________________________________

lauantai 5. tammikuuta 2013

NEKUT


Nykyaikaisissa nekuissa on yleensä kermaa, isoäidinaikaisissa ei ollenkaan. Vain sokeria ja siirappia keittelemällä syntyy karamellimainen liemi, väri vaalenee, mantelirouhe antaa purutuntumaa ja sooda kuohkeutta.

Tämän yksinkertaisempaa ei herkkutehtailu voisi olla. Kartio-tötteröitä varten on hyvä tehdä myös suunnitelma B, teipin kun on liukkaasta leivinpaperista aika vaikea saada otetta...oma pelastukseni oli ompelutarvikelaatikko. Kiinnitin tötteröiden sauman nuppineuloilla, (helpommalla olisin päässyt käyttämällä tryffelivuokia)...mielikuviini oli kuitenkin piirtynyt jo kuva hangessa törröttävistä vanhanajan nekkutötteröistä. Pieniä lapsia ei kannata ottaa näihin talkoisiin mukaan, sillä kuuma nekkumassa poltaa sormet silmänräpäyksessä. Jos siis nekkumassaa valuu tötterön reunan yli, niin anna valua! Kerran kun kokeilee, niin tajuaa senkin, miksi lumi toimii nekkutelineenä; hangella on ihan oikeastikin tärkeä funktio. Ja lisäksi se näyttää TOSI hyvältä !?!
_________________

NEKUT vuodelta 1909

1/2 kg. hyvää siirappia
300 gr. sokeria
100 gr. mantelia
1/2 tl. soodaa

Siirappi ja sokeri keitetään, kunnes muutama pisara seosta kylmään veteen kastettuna kovettuu karamelliksi. Karkeaksi leikattu manteli ja sooda sekoitetaan siirappiin, jota heti ajellaan pieniin poimutettuihin paperivuokiin tahi lumeen asetettuihin paperitötteröihin.
__________________

NEKUT nykykielellä

4 dl tummaa siirappia
3 1/2 dl hienoa sokeria
100 g mantelirouhetta
1/2 tl leivinsoodaa
lisäksi tarvitset leivinpaperia, teippiä ja puisia tikkuja tai bambuvartaita ja hienoa sokeria lumihangen korvikkeeksi


Leikkaa leivinpaperista neliöitä ja rullaa ne kartioiksi. Varmista sauma teipinpalasella tai nuppineulalla. Alkuperäisessä ohjeessa tötteröt asetellaan lumihankeen, jos keittiösi ei kuitenkaan ole kätevästi lumen äärellä, voit mainiosti laittaa tötteröt pystyyn kulhoon kaadettuun hienoon sokeriin. Nekut voi myös "valaa" pieniin tryffelivuokiin.

Keitä siirappia ja sokeria välillä sekoittaen, kunnes sokeri sulaa, seos muuttuu vaaleanruskeaksi ja veteen tiputettu siirappipisara jähmettyy. Sekoita mantelirouhe siirappiin. Kaada nekkuseos pystyyn asetettuihin tötteröihin ja aseta tikku keskelle.
_________________




tiistai 1. tammikuuta 2013

PERUNAOHUKKAAT


Tätä osuvampaa ohjetta ei vanhasta kirjasta voisi juuri tälle päivälle löytyä. Perunaohukkaat ovat kuin räätälöity herkku meille, kenen tinanvaluu venyi pikkutunneille saakka ja ketkä eivät oikein tiedä olisiko iltapalan, aamupalan vai brunchin aika. Alkuperäisen ohjeen "tarjotaan puolukkahillon kera"-kommentin vaidan suosiolla "tarjotaan rapeaksi paistetun pekonin kera"-vinkiksi.

Herkullista Uutta Vuotta !
___________________________

PERUNAOHUKKAAT vuodelta 1909

5-6 perunaa
1/2 ltr, maitoa
2 dl. vehnäjauhoja
suolaa
voita paistamiseen

Perunat kuoritaan, huuhdotaan ja hienonnetaan raastimella. Raastetut perunat, vehnäjauhot ja suolaa sekoitataan maitoon, joka jätetään silleen tunniksi, Ohukaispannu kuumennetaans sivellään voilla, ja siinä paistetaan taikinasta ohukkaita. Tarjotaan puolukkahillon kera.

__________________________

PERUNAOHUKKAAT nykykielellä
=vanhanajan rösti

3  kiinteää perunaa
2 1/2 dl kevytmaitoa
1 dl vehnäjauhoja
merisuolaa
voita
Kuori ja raasta perunat suikaleiksi. Vatkaa jauhot maidon sekaan, lisää perunaraaste ja mausta suolalla. Jätä röstitaikina tekeytymään tunniksi. Sulata nokare voita pannulla ja paista ohukastaikinaa ruokalusikallinen kerrallaan, molemmilta puolilta rapeaksi ja kauniin ruskeaksi.

___________________________