maanantai 30. syyskuuta 2013

PADASSA PAISTETTU VASIKANLAPA


Tämä resepti jää muistoihin eirityisen arvokkaana, "padassa paistettu vasikanlapa" poiki nimittäin monta mukavaa kohtaamista ja keskustelua. Ja juuri tätä, sekä kolpakollisen sahtia tarjosin Anna Hildan koekeittiössä vieraileelle YLEn radiotoimittajallekin. Yle-puhe aamuradion Anu Packalén vietti koko päivän kanssani keittiössä ja seurasi kun tein blogikokkauksia ja -kuvauksia varastoon. Listalla oli juustokohokas, peruna-juustolaatikko, vasikkaa, hiivaleipää, soodakakkuja ja paahtovanukasta. Aikaa tähän settiin kului viisi tuntia.


Eniten perhosia vatsanpohjalle toi juustokohokas, pelkäsin myös että vasikkapata olisi mautonta. Kaikki alkoi kuitenkin hyvin; ensitapaaminen Anun kanssa oli kuin vanhan koulukaverin näkeminen vuosien jälkeen, kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Puheliaana tyttönä en osannut muutenkaan jännittää  toimittajan läsnäoloa...kunnes mikrofoni ojennettiin suuni eteen. Aina kun näin mikin, pääni tyhjeni kaikista ajatuksista. Kävikin aivan päinvastoin, mitä ennalta odotin: kaikki ruoat onnistuivat nappiin; kohokkaat nousivat reippaasti ja pelkällä suolalla maustettu pata oli ällistyttävän herkullista, mutta supliikkipuoli kangerteli. Mielenkiintoinen kokemus!

Juomavalinta sai hauskan käänteen; pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme Alkon myyjän kanssa jättämään viinin aterialta kokonaan pois. Kermamaito vasikkapadassa toi haastetta juomavalintaan, ensin kävimme läpi suomalaisten pienpanimoiden oluita, mutta sitten myyjä keksi ehdottaa sahtia. Joka talossahan tehtiin ennen vanhaan omaa sahtia, ja sitä on juotu Suomessa kautta aikojen. En kaiken lisäksi ollut koskaan aikaisemmin maistanut sahtia...

Me suomalaiset olemme kyllä melko omalaatuinen kansa. Sahti maistui ensikertalaisen suussa...miten sen nyt nätisti sanoisi...aika erikoiselta...niin kuin keskeneräiseltä kotikaljalta. Tuli mieleen huhtikuussa testattu vanhan kirjan pullokalja, voisi olla sahdin kaksoisveli.

Lasikolpakko on muuten oikeasti isoäidin peruja, kotoisin Anna Hildan Kaleva-ravintolasta. Siinä on hiekkapuhallettu kruunuleima, vuosiluku 1935 sekä 2 DL mittaviiva.


Vasikan "metsästys" oli myös oma ohjelmanumeronsa. Vietin aikaa Jumbon ostoskeskuksen ruokakauppojen lihatiskeillä jutustellen, pohdiskellen, reseptejä vaihdellen, ja liha-asioita opiskellen. Mistä ihmeestä tuollaisia huippuammattilaisia, hurmaavia nuoria miehiä riittää kaikille lihatiskeille?! Jos olisin vielä citysinkku (Anna Hildan aikaan olisi sanottu "vanhapiika"), niin asioisin lihatiskeillä varmasti päivittäin...


Vasikanlapa olisi ollut tuo kirjan paloitteluohjeen numero kolmonen, "lehmänpoikasen olkapää". Sitä nyt ei kuitenkaan ollut kaupan, sain olla tyytyväinen että vasikkaa yleensäkin oli tarjolla. Juottovasikkaa on vajaan puolivuotisen elämänsä aikana ruokittu pääasiassa maidolla, siksi sen liha on vaaleaa kuin possun liha ja valmiiksi mureaa. Kyseessä on vähän kaksipiippuinen juttu; eläinten hyvinvointi vastaan ihmisten herkuttelu: juottovasikka ei elä sellaista elämää kuin märehtijän kuuluisi... Meillä Suomessa ei kasvateta juottovasikoita ollenkaan, tämäkin Citymarketin lihatiskin vasikan ulkofilee-erä oli hollantilainen. Ulkofilee on oikeastaan turhan hienoa lihaa pataruokaan, liekö siinä syy miksi lopputulos oli niin suussasulava?


PADASSA PAISTETTU VASIKANLAPA vuodelta 1909

2 kg vasikanlapaa tahi kylkeä
2 rkl. voita
1 rkl. vehnäjauhoja
suolaa
1 dl. vettä
kermansekaista maitoa

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä ja palotellaan pienempiin paloihin. Lihapalat pannaan pataan voissa ruskeutumaan, vehnäjauhot ja suolaa sirotellaan päälle. Kiehuva vesi lisätään pataan ja liha paistetaan tiiviin kannen alla, silloin tällöin paljoja käännellen.

Kermansekaista maitoa lisätään myöskin sitä myöten kun liemi padassa kiehuu. Kun liha on pehmeätä, nostetaan se vadille. Ellei liemi ole kylliksi sakeata, vispilöidään sekaan hiukan vehnäjauhoja. Kastike saa kiehua vähän aikaa, maustetaan ja siivilöidään.

___________________

PADASSA PAISTETTU VASIKANLAPA nykykielellä
=padassa paistettu vasikan ulkofilee

800 g vasikan ulkofileetä
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
merisuolaa
1 dl kiehuvaa vettä
n.2-3 dl kevytkermaa

Paloittele liha suupalan kokoisiksi paloiksi, taputtele pinta kuivaksi ja sulata voi pannulla. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Ota lihapalojen pintaan väriä kuumalla pannulla ja sirottele lopuksi vehnäjauhot ja suola pataan. Lorauta sekaan kuumaa vettä ja nosta kansi päälle. Hauduta miedolla lämmöllä, silloin tällöin sekoittaen ja lisää kevytkermaa1 dl:n erissä, kunnes liha on mureaa ja läpikypsää.

____________________

ISOÄIDIN RESEPTILLÄ blogin esittely ja Anu Packalénin vierailu Anna Hildan pienessä koekeittiössä YLE-puhe kanavalla 30.9. klo 07.00, sekä YLE AREENAssa http://areena.yle.fi/radio/2040101.

"mykistävä mikki"

6 kommenttia:

  1. vou mahtavaa. Vasikanlapa on siis lähiaikoina täälläkin pöydässä. Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka viehättävä kattaus! :)

    VastaaPoista
  3. Kuuntelin linkin ja oot tosi mukava ja etkä mitenkään mykkä niinkun sanoit. Thumbs up, hyvä veto Anna Hildan lapsen lapsi ja ylen toimittaja!

    VastaaPoista
  4. Minkäköhänlaista valmistusaikaa tälle voisi suunnilleen veikata? Olemme tekemässä tätä kylmiltään illanistujaisiin, emmekä siis ehdi tehdä koe-erää kuten meillä useimmiten on tapana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, jos teet lavasta, voisi noin tunti olla passeli, ja jos taas käytät ulkofileetä, riittää lyhyempikin haudutus... En kellottanut tehdessäni, mutta suurinpiirtein näin.

      Poista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?