tiistai 30. marraskuuta 2010

SINAPPI



Vanhan ajan tulisen gourmee-sinapin valmistaminen on kuin lasten leikkiä. Jokainen, joka osaa sekoittaa hiekkaämpärissä kuravelliä, osaa myös valmistaa tällä ohjeella sinappia. Tiedän kyllä että omatekoisen joulusinapin väsääminen on joululahjaideoiden kierrätystä, mutta tämä olisi niin helppoa, nopeaa ja silti uskomattoman hyvää...jos vain sopivat pienet lasipurkit osuvat kohdalle ennen joulua, saatan sittenkin lahjoa lähipiirin Anna Hildan joulusinapilla.


**********************************************

SINAPPI vuodelta 1909

4 rkl. sinappijauhoja
4 rkl. sokeria
4 rkl. vettä (tämän Anna Hilda on muuttanut lihaliemeksi)
2 rkl. etikkaa
1/2 tl. suolaa

Sinappijauhot ja sokeri hierotaan huolellisesti sekaisin. Kiehuva vesi lisätään vähitellen, koko ajan hämmentäen, senjälkeen etikka ja suola pannaan sekaan.

Sinappi asetetaan lämpimään paikkaan vähäksi aikaa, jotta maku saataisiin kirpeämmäksi. Sama tulos saadaan sekoittamalla sinappia kuumennetulla raudalla.

******************************************

SINAPPI NYKYKIELELLÄ

4 rkl Colman's sinappijauhetta
4 rkl sokeria
4 rkl kiehuvaa vettä
1/2 tl suolaa
2 rkl valkoviinietikkaa

Sekoita sinappijauhe ja sokeri, lisää vesi. Hämmennä tasaiseksi tahnaksi, lisää suola ja etikka koko ajan sekoittaen.

******************************************

perjantai 26. marraskuuta 2010

VALKOISET PIPARKAKUT




Piparimuotit on kevyitä matkamuistoja ja niitä on mukavaa tuoda maailmalta tuliaisiksi. Nykyisin meillä  kyllä myydään koti-Suomessakin halloweenin aikaan kurpitsan, haamun ja pääkallon muotoisia piparimuotteja. Lahjatavarakaupoista löytyy myös suomen kartan muotoisia muotteja, dinosauruksia, poroja, lentokokeita, muumeja ja....vaikka mitä.

Koristelu värikkäillä sokerikuorrutteella ja strösseleillä on melkein hauskempaa kuin itse leipomimen, ja houkuttelee kaiken ikäiset luovaan puuhasteluun ison pöydän ääreen. Tavallisista kekseistä tulee usein sen luokan taideteoksia, ettei niitä raaskisi syödä ollenkaan.

Piparkakkujen väsääminen keskittyy yleensä pikkujouluaikaan, mutta tämä Anna Hildan valkoinen pipariresepti saattaa murtaa iänikuisen perinteen. Vaaleat piparit eivät muistuta ulkonäöllään joulusta ja sopivat siis mainiosti muihinkin juhliin ja vuodenaikoihin. Jos haluat hävittää viimeisetkin joulupiparin vivahteet ja leipoa amerikkalaistyylisiä keksejä, jätä kardemumma ja kaneli kokonaan pois ja korvaa ne teelusikallisella vaniljauutetta tai vaniljasokeria.

Jos sinua huolestuttaa aina joulun alla käytävä kumariini keskustelu, (kumariini = kanelin sisältämä maksalle myrkyllinen aineosa), tee vaaleita perinnepipareita 100 vuotta vanhalla ohjeella, miinus kaneli plus vanilja. Vaalea piparitaikina ei kanelia kaipaa, ja kaikki saavat syödä pipareita huoletta viimeiseen muruseen saakka !


*******************************************

VALKOISET PIPARKAKUT vuodelta 1909
3 munaa
2 1/2 dl. sokeria
1/2 tl. hienonn.kardemummaa
1/2 tl. hienonn. kaneelia
2 rjl. sulatettua voita
4 rkl. kermaa
1/2 tl. soodaa
400 gr. vehnäjauhoja

Sokeri ja munat vatkataan; mausteet, pesty ja sulatettu voi sekä kerma lisätään. Jauhot sekoitetaan viimeiseksi. Taikina jätetään silleen muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen se kaulitaan ja muotilla otetaan pieniä kakkuja, jotka paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

*******************************************

VALKOISET PIPARKAKUT NYKYKIELELLÄ

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
1/2 tl jauhettua kardemummaa
1/2 tl kanelia
50 g huoneenlämpöistä Oivariinia
1 tl leivinjauhetta
7 1/2 dl vehnäjauhoja
varaa ylimääräistä jauhoa levinalustan jauhottamiseen

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää mausteet ja pehmeä rasva. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja vatkaa jauhot taikinaseokseen. Nosta taikina jääkaappiin ainakin tunniksi.

Kauli taikina jauhotetulla leivinalustalla levyksi, painele kuviot piparimuoteilla, nosta leivinpaperilla vuoratulle pellille ja pasta 200 asteisessa uunissa 8-12 minuuttia kunnes reunat alkavat ruskistua (jos koko pipari ruskistuu ja näyttää tavalliselta piparkakulta, on se ollut uunissa liian kauan).

********************************************





lauantai 20. marraskuuta 2010

PERSIKKAPIIRAKKA



Persikkapiirakan ohjetta ei isoäidin kirjasta löytynyt ollenkaan. Mustikkatortun loppuhuomautus "täytteenä voi käyttää muitakin marjoja, raparperia tahi hedelmiä" sai minut vain kokeilemaan persikkaa.

Vaikea sanoa kumpi voitti, mustikka vai persikka.  Samantien, kun käänsin sekäni,  jäjellä oli vain muutama hassu murunen...


*********************************************

PERSIKKAPIIRAKKA

4-5 persikkaa
vaniljatanko
1 dl sokeria
1 dl vettä
200 g huoneenlämpöistä voita tai Oivariinia
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Halkaise persikat ja poista kivet. Mittaa vesi ja 1/2 dl sokeria kattilaan, tee vaniljatankoon pitkä viilto ja raaputa terävällä veitsenkärjellä sisus veden sekaan. Keitä persikoita sokeriliemessä kunnes ne pehmenevät.

Nosta pehmeät persikat uunnivuokaan ja valmista taikina. Vaahdota ensin voi ja 1/2 dl sokeria, lisää sitten kananmuna. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja vatkaa jauhot voiseokseen.

Kaada taikina uunivuokaan persikanpuolikkaiden päälle, paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa kuparinruskean sävyn. Piirakka on parhaimmillaan jäähtyneenä.

*******************************************

maanantai 15. marraskuuta 2010

MUSTIKKATORTTU



Mustikkatorttu tuo kesäterveiset keskelle sateista syksyä. Irtopohjavuokaan leivotusta tortusta saa kahvipöytään kokonaisen kakun kun taas annosvuoat muuntavat herkun näyttäväksi jälkiruoaksi.

Muodosta ja koosta huolimatta maku pysyy ennallaan ja vanha kunnon mustikkatorttu pitää kestosuosikin asemansa.


*******************************************


MUSTIKKATORTTU vuodelta 1909

1 muna
1/2 dl. maitoa (tämän Anna Hilda on kojannut kermaksi)
150 gr. voita, hierotaan vaahdoksi
2 1/2 dl. vehnäjauhoja

täyte:
tuoreita mustikoita ja sokeria tahi mustikkasosetta

Yllä mainitut ainekset seksoitetaan koossa pysyväksi seokseksi ja jätetään kovettumaan. Taikina kaulitaan voidellulla pellillä ohueksi levyksi, reunat käännetään ylöspäin, sokeroidut marjat tahi mustikkasose levitetään tortulle, joka paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

Täytteenä voi käyttää muitakin marjoja, raparperia tahi hedelmiä.


********************************************

MUSTIKKATORTTU NYKYKIELELLÄ

pohja:
200 g Oivariinia
1 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

täyte:
6 dl mustikoita
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää seokseen munat ja kuiva-aineet.

Painele puolet taikinasta piirakkavuoan tai pienempien annosvuokien pohjalle, vuoraa myös reunat.

Sekoita täyteaineet ja nosta taikinalla vuoratun piirakkapohjan päälle. Peitä taikninakannella, äläkä huolestu, vaikka pinta jäisikin muhkuraiseksi, murusetkin sulavat uunisssa siistin näköiseksi.

Paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Piirakka on parasta hieman jäähtyneenä.

*******************************************

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

MARJAVIINI





Heti kun kaadoin kiehuvan veden marjojen päälle, poksahtelivat mustaherukat rikki ja vesi värjäytyi  kirkkaan punaiseksi. Ilmassa leijaili hämmästyttävän voimakas marjan tuoksu.

Kolmantena aamuna pinnalla kellui pikkuriikkisiä valkoisia pisteitä. Hometta, ajattelin pettyneenä. Kalastin pisteet pois, ja ne olivatkin rakenteeltaan kovia, ilmeisesti marjojen siemeniä. Home olisi luonnollisestikin ollut pehmeää. Huokasin helpotuksesta, mutta aloin epäröidä, löydänkö lähipiiristä ketään, kenelle kuukauden päästä uskaltaisin tarjota maistiaisia. Ei tullut montaakaan nimeä mieleen.

Viidentenä aamuna vesi oli sumeaa ja osa marjoista oli noussut pintaan. Potentialisten maistajaehdokkaiden joukko pieneni entisestään. Pinnalle oli muodostunut pieniä kuplia, aivan kuin liemi olisi alkanut käydä, mietin, ja hoksasin, että sehän tässä ilmeisesti oli tarkoituskin. Siksi kai marjajuomaa seisotetaan viikonpäivät huoneenlämmössä ilman kantta.

Viikon kuluttua kaikki marjat kelluivat turvonneen näköisinä syvän punaisen liemen pinnalla, eikä tuoreen marjan tuoksusta ollut enää tietoakaan; purkista levisi imelän hiivan löyhkä. Epäröin rohkeuttani ja arvelin, että isoäidin aikainen viini saattaa jäädä minultakin maistamatta. Onneksi sitä ei tässä vaiheessa vielä tarvinnut maistellakaan. Kaadoin konjakin marjapedille, suljin kannen ja siirsin juoman  ylhäiseen yksinäisyyteensä jääkaapin alahyllylle. Sinne se unohtui viideksi viikoksi, kenelläkään ei ollut mitään hinkua korkata viinipurkkia.

Keräsin kaiken rohkeuteni ja maistoin marjaviiniä ensimmäistä kertaa vasta kun siivilöin marjat juomasta. Purkin pohjalle jäi hiivasakkaa ja marjat haiskahtivat käyneiltä, mutta itse juomassa ei ollut häivähdystäkään hiivasta. Kauniin punainen juoma oli kirkasta ja kuivaa. Hapan viini maistui aidosti marjoille ja vei ajatukset luontoon. Rohkeista ystävistäni koostunut makuraati otti myös juoman hämmästyneen positiivisesti vastaan, ainoan miinuksen sai viinin happaman kuiva luonne. Liemeen voisi siis lisätä hieman sokeria. Se kannattaisi tehdä vasta pullotusvaiheessa, muuten sokeri kävisi vain alkoholiksi ja tekisi viinistä väkevää.

*******************************************

MARJAVIINI vuodelta 1909

8 ltr. vadelmia
8 ltr. mustia viinivarjoja
vettä
2 dl. konjakkia

Vadelmat ja huuhdotut mustat viinimarjat pannaan pieneen hanalla varustettuun tynnyriin, ja kiehuvaa vettä kaadetaan päälle niin paljon että marjat peittyvät. Tynnyri saa seisoa yhden viikon lämpimässä huoneessa, jonka jälkeen konjakki lisätään ja kansi kiinnitetään päälle.

Tynnyri säilytetään hyvässä kellarissa 6 viikkoa liikuttamatta. Viini siivilöidään pulloihin, jotka tulpitaan, lanka sidotaan korkkien yli ja pullot harstataan.

******************************************

MARJAVIININ TESTIERÄ NYKYKIELELLÄ

2 dl vadelmia
2 dl mustaherukoita
1 l vettä
1/2 dl konjakkia

Kaada marjat lasipurkin pohjalle, keitä litra vettä ja kaada se marjojen päälle. Jätä purkki viikoksi keittiön työtasolle, harsokankaalla peitettynä.

Lisää purkkiin konjakki ja sulje kansi. Anna juoman tekeytyä jääkaapissa ainakin kuukauden päivät. Siivilöi suoraan tarjoilukarahviin, tai tiiviskorkkiseen lasipulloon. Säilytä jääkaapissa. Tarjoa aperitiivinä tai jälkiruokaviininä.

*****************************************

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

LIHAPYÖRYKÄT



Toinen kerta toden sanoo !
Perinnelihpullien ohjeen metsästys jatkuu... Onneksi Anna Hildan keittokirjassa on monta lihapullareseptiä ja isoäiti on rankannut jokaikisen vähintään 10 pisteen arvoiseksi.

Sekoitan yleensä lihapullataikinaan fetajuustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, persiljaa ja chilikastiketta, ja pyöryköitten maku on arvatenkin kaukana perinnepullien mausta. Meillä on siis totuttu toisenlaisiin lihapulliin, eikä vanhan kirjan ohje kerännyt kotiraadilta yhtään makupistettä. Itse olin silti haltioissani; lopultakin minun pannullani tirisi aitoja suomalaisia lihapyoryköitä! Tämän lähemmäksi en ehkä koskaan pääse mielikuvitusmummolani lihapullia.

****************************************************

LIHAPYÖRYKÄT vuodelta 1909

700 gr. luutonta naudanlihaa
1 1/2 dl. kermaa
2 dl. vettä (tahi kaljaa)
1 1/2 dl. survottuja korppuja
1-2 munaa
1/2 sipulia
2 rkl. voita
suolaa
hienonn. valkopippuria
voita paistamiseen

kastike:
1 rkl vehnäjauhoja
1 d kermaa
vettä tahi lihalientä
suolaa

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä ja jauhetaan lihamyllyssä kolmeen kertaan. Survotut korput sekoitetaan kermaan ja veteen ja saavat paisua, sitte ne lisätään vatkattujen munien kera lihaan, joka vaivataan notkeaksi.

Sipuli kuoritaan, leikataan hienoksi ja ruskeutataan voissa, jäähdytetään hiukan ja voi siivilöidään murekkeeseen, senjälkeen lisätään mausteet.

Taikinasta muodostetaan haaleaan veteen kastetuilla lusikoilla pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan voissa paksussa paistinpannussa. Kun ne ovat hyvin ruskeutuneet, kaadetaan vähän kiehuvaa vettä pannuun ja pyörykät saavat hiljalleen paistua valmiiksi kannen alla.

Pannussa oleva voi ja vahnäjauhot ruskeutataan, kerma ja vettä tahi lihalientä lisätään niin paljon, että kastike on kohtalaisen sakeaa. Kastike saa kiehua jonkun minuutin, maustetaan ja siivilöidään lihapyöryköiden päälle.

********************************************

LIHAPYÖRYKÄT NYKYKIELELLÄ
=ISOÄIDIN LIHAPULLAT

1 sipuli
3 rkl rypsiöljyä
400 g (broilerin) jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
1 dl laktoositonta ruokakermaa
1/2 dl vettä
1 kananmuna
1tl  suolaa
1/2 tl jauhettua valkopippuria
rypsiöljyä paistamiseen

kastikkeeksi
3 rkl Oivariinia
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl laktoositonta ruokakermaa
1 rkl ketjap manisia (makeaa soijakastiketta)
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli hienoksi, kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulisilppu. Sekoita korppujauhot ruokakerma-vesiseokseen ja jätä turpoamaan viideksi minuutiksi. Yhdistä kaikki aineet turvonneisiin korppujauhoihin, sekoita taikina tasaiseksi.

Muotoile taikinasta pyöryköitä kahden ruokalusikan avulla. Kuumenna rypsiöljy pannulla, paista lihapullat kannen alla kypsiksi.

Sulata Oivariini kattilassa, ripottele jauhot sekaan, sekoita ja lisää ruokakerma. Vispaa kastike tasaiseksi. Mausta ketjap manisilla, suolalla ja mustapippurilla, kaada lihapullien päälle. Tarjoa puolukkahillon kanssa.

***************************************************