keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

PARSAKEITTO


En enää ollenkaan ihmettele, miksi parsakeittoon käytetään yleensä valkoisia parsoja.
kuvan keitto näytti nimittäin kuravedelle alusta alkaen. Kaikista eniten juuri ennen vehnäjauhojen, kerman ja keltuaisen lisäämistä. Ja aprillipäivän kuravesi-image porautui niin syvälle mieleen, että aina keiton nähdessäni kaikui korvissa vanha loru "Aprilliä, syö silliä ja juo kuravettä päälle!"

Köhöm, haloo, aikuistu! Maista ensin ja puhu vasta sen jälkeen!
OK, väri hämää. Parsan aromi on hämmästyttävän vahva... Se tukee keiton hentoa luonnetta, ja kuraveden sijasta lautasella  tuoksuukin KEVÄT.


PARSAKEITTO vuodelta1909

2 ltr. naudan- tahi vasikanlihalientä
400 gr. tuoretta (tahi 1 pieni purkkisäilyke) parsaa
2 rkl. voita
3 rkl. vehnäjauhoja
suolaa
hienonn. valkopippuria
2 munankeltuaista
1 dl. hyvää kermaa

Parsa huuhdotaan, nuput leikataan ois ja keitetään osassa lihalientä pehmeiksi. Varret leikataan palasiksi, keitetään lopussa lihaliemessä ja puserretaan siivilän läpi. Voi ja jauhot käristetään; siivilöity liemi vispilöidään vähitellen sekaan, saa kiehua 10 min. ja maustetaan. munankeltuaiset ja kerma vatkataan liemimaljassa, keitto kaadetaan vähitellen, hyvin vispilöiden joukkoon; keitetyt parsannuput liemineen lisätään. Jos sailykeparsaa käytetään, pannaan se liemineen keittoon. Parsapaljona voi myöskin pusertamatta tarjota keitossa.
_______________________

PARSAKEITTO  nykykielellä

1 l liha-, kana, tai kasvislientä (mieluiten omatekoista)
1-2 nippua vihreää parsaa
1 rkl voita (tai rypsiöljyä)
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria myllystä
1 kananmunankeltuainen
loraus kuohukermaa

Leikkaa parsatankojen puumaiset päät pois, keitä parsat lihaliemessä pehmeiksi. Siivilöi liemi talteen, leikkaa parsan nuput myös talteen, soseuta varret. Sekoita sose liemeen.

Kuumenna rasva pannulla, ripottele jauhot sekaan ja anna hetken kypsyä. Lisää lämmin liemi ja vatkaa tasaiseksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Sekoita keltuainen ja kerma toisessa kattilassa, kaada keitto päälle, lämmitä sopivan lämpöiseksi, mutta älä eneää keitä (ettei keltuaisesta tule kokkelia). Koristele keitto parsan nupuilla.

______________________


maanantai 30. maaliskuuta 2015

"NOSTALGIA-FAKTAA"

Tässä isoäidin KALEVA-ravintolan henkilökunta; tarjoilijoilijat valkoisissa pikkuessuissa, keittiön väki kokoessuissa ja Omistaja-emäntä Anna Hilda keskellä.
Kiitos sinulle Anna Hildan koekeittiön ystävä, kuka lähetit eilen ensimmäisen blogitekstin palautelaatikkoon kyselyn blogin sivussa esiintyvistä mustavalkokuvista. Olit kiinnostunut, josko kuvat ovat oikeasti peräisin perhealbumista, vai ovatko vain kuvituskuvia.

Ja mitä ihmeellistä telepatiaa nyt olikaan ilmassa; juuri eilen selasin kirjakaupassa kirjauutuutta, nimeltään "Isoäidin parhaat reseptit"! Voitko kuvitella?! Kirja oli suuri, mutta se oli nopeasti läpiplärätty. Sanoin oikein ääneen ystävälleni, että "Katso, ei mitään tunnelmaa, vanhat valokuvatkin näyttävät siltä, että ovat jostain antiikkikaupan kuolinpesälaatikoista ostettuja... Ihan kivoja, muttei mitään lämpöä eikä tunnetta, pyh!" Tavallisesti ostamieni esineiden pitää pitää herättää jonkunlainen tunne pääkopassani, ja pelkästään hyvän tuntuiset tavarat lähtevät mukaani. Joskus antiikkikaupoissa tulee vastaan sellaisiakin tavaroita, mitkä herättävät ikävän tunteen, jotkut jopa kammottavatkin... Vaikka olisivat ihan tavallisia lautasia tai haarukoita... Mutta tämä kirja ei sykäyttänyt millään tasolla, jätti täysin kylmäksi. Tarkistin samantien tekijän; kirja oli saksalainen... Ehkäpä se oli maantieteellisesti liian kaukaista historiaa...

Siksi kerron nyt erityinen ylpeys äänessäni; että tämä Anna Hildan tarina on tosi! Ja jokainen kuva on oikeasti isoäidin albumeista peräisin. Äitini oli vain 4 vuotias, kun isoisä nukkui pois, ja 14 vuotias isoäidin kuollessa. Sen takia monet kuvissa esiintyvät ystävät ja työntekijät ovat meille jälkipolville nimettömiä...

Mutta yksi asia on varma; Anna Hildalla oli ravintola Lappeenrannassa, sen nimi oli KALEVA ja se oli Koulukadulla. Ennen sitä isoäti pyöritti samalla kadulla ollutta kahvila-Sointulaa, mutta siitä ei ole tietoa, onko kahvila ollut Anna Hildan omistuksessa, vai onko isoäiti ollut siellä vain keittiössä töissä. Jokatapauksessa keittiöväen kanssa on otettu monen monta yhteiskuvaa. Isoisällä oli vanhanaikainen haitarikamera, ja kuvaaminen oli hänen rakas harrastuksensa. Ehkä juuri siksi isovanhempani räpsivät siihen aikaan nähden paljon kuvia, eivätkä ne olleet vanhalle ajalle tyypillisiä vakavia poseerauskuvia, vaan suurin osa oli, ei niin loppuun saakka harkittuja, mutta mukavia tilannekuvia.

Nostalgista maanantaita kaikille!

Tässä kuvassa Kalevan keittiöväkeä huivipäisinä, mukana yksi tarjoilijakin.
Tässä Anna Hildan ystäviä vasemmalla, ja tarjoilija keskellä,  isoäiti oikealla, merimiespaidassaan.
Anna Hilda vasemmalla, kahvila-Sointulan työntekijoiden kanssa.
Tässä poseeraa Anna Hildan kanssa isoisä; Lauri Albin.
Tässä pappa-Albin (Lauri Albinin isä), Kalevan keittiöväen keskellä.  (Ja hyi, tupakki kädessä!)
Tässä kuvassa vasemmalla perhetuttu, keskellä isoisä ja oikealla isoäiti.
Anna Hildan nuoruudenkuva, oikein studiossa otettu. 
Ystävysten yhteiskuva, isoäiti vasemmalla.
Anna Hilda oli innokas sienestäjä.
Isoäidin Kaleva-ravintolassa musisoitiin ystäväporukalla, Anna Hilda keskellä haitari sylissään.
Itse virkattu pitsiverho taustalla, lemiläisen ystävän kanssa ikkunalla päivää paistattelemassa, kukkapaitainen Anna Hilda oikealla. 

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

LIHAPYÖRYKÄT KEITETYSTÄ LIHASTA


Näille erikoisille lihapyöryköille Anna Hilda on antanut 10+, ja raapustanut täsmäohjeet sivun ylälaitaan. Aika oli haalistanut tekstiä, enkä meinannut saada käsialastakaan mitään tolkkua... Tuijottelin tekstiä ÄLÄ...ÄLÄ LAIVA...ÄLÄ LAUVO... älä.... Kunnes luin lauseen ääneen kuin joku olisi sen minulle sanellut "Älä leivo pyörykäks, paista muuten vaan pannussa".

No en sitten! Ei mitään "lihapyöryköit", nyt tehdään pannupihvejä! Edellisillan lihapataa oli jäänyt vain nimeksi, joten nykykielisen ohjeen mittasuhteet piti sopeutettu pääraaka-aineen "hintsuun" määrään... Enkä tehnyt kastiketta ollenkaan, vatkasin sen sijaaan paprikamajoneesin, hölskytin etikkakurkkuja ja sitruunakaalia... Niin ja pyöräytin Isoäidin ranskanleipäohjeella sämpylöitä...


TADAA; miten olisi, maistuisiko iltapalaksi AHHH (Anna Hildan herkkuhampurilainen)?


LIHAPYÖRYKÄT KEITETYSTÄ LIHASTA vuodelta 1909

400 gr. keitett. tahi paistett. lihaa
200 gr. savustettua sianlihaa
200 gr. keitettyjä perunoita
1 rkl. voita tai rasvaa
1/2 sipulia
suolaa
hienonn. valkopippuria
voita paistamiseen

kastike:
1 rkl. voita
1 sipuli
1 1/2 rkl. vehnäjauhoja
1 dl. kermaa
3 dl. lihalientä
2 tl. tomaatisosetta
suolaa

Liha, savustettu silava ja kuoritut perunat jauhetaan lihamyllyssä. Voissa tahi rasvassa ruskeutettu, kuorittu ja hienonnettu sipuli, sekä mausteet lisätään ja mureke vaivataan hyvin. Kahdella puulusikalla muodostetaan pieniä pyöryköitä, jotka ruskeutetaan voissa.

Kuorittu, hienonnettu sipuli ruskeutetaan voissa, jaohot samoin; kerma ja kiehuva lihaliemi lisätään. Kastike saa kiehua vään aikaa, maustetaan, siivilöidään ja tarjotaan pyöryköiden kera.

________________________

LIHAPYÖRYKÄT KEITEYSTÄ LIHASTA nykykielellä
(2 pannupihviä)

100 g lihapadan jämiä
60 g savupekonia
60 g keitettyjä Lapin Puikulaperunoita
2 viipaletta suosikkijuustoasi
20 g ohuita salottisipulirenkaita
4 pitkää tuorekurkkuviipaletta (juureskuorijalla tai juustohöylällä vuoltuja)
loraus valkoviinietikkaa
2 tl tillisilppua
2 rkl kotitekoista paprikamajoneesia
1 dl ohueksi leikattua punakaalia (mieluiten mandoliinilla suikaloituja siivuja)
2 rkl sitruunamehua
rypsiöljyä pannupihvien paistamiseen
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
maalaissämpylöitä (mieluiten omatekoisia)


Majoneesi:
Mittaa kulhoon huoneenlämpöiset raaka-aineet:
2 luomumunankeltuaista
1 tl Dijonsinappia
1 rkl sitruunamehua
ripaus merisuolaa
ripaus paprikajauhetta

Vatkaa herkeämättä ja kaada rypsiöljyä tasaisena nauhana sekaan, jatka kunnes saat sopivan paksuista majoneesia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

____________________

Etikkakurkut:
Vuole juureskuorijalla tai juustohöylällä kurkusta pitkiä nauhoja. Sekoita kannellisessa rasiassa kurkkuihin loraus etikkaa, ripaus suolaa, hyppysellinen sokeria ja sopivasti tillisilppua.

____________________

Kaalisalaatti:
Viipaloi mandoliinilla kaalista mahdollisimman ohuita siivuja, pirskottele päälle sitruunamehua ja ripottele merisuolaa.

___________________

Pannupihvi:

Jauha karkeasti monitoimikoneessa (tai lihamyllyssä) liha, paistettu pekoni ja perunat (makuun rakenne ei vaikuta, mutta liian tasaisesta massasta tulee eines-broileripihvin näköisiä). Muotoile pannupihvit ja paista öljyssä kypsiksi. Nosta juustoviipaleet pihvien päälle, Paista sämpylöiden leikkauspinnat kauniin ruskeiksi, kuullota sipulirenkaat ja kokoa hampurilaiset. Tarjoa paprikamajoneesin kanssa.

__________________






perjantai 20. maaliskuuta 2015

ORLEANSSIVANUKAS


Orleanssivanukas ei olekaan hätähousun jälkiruokavalinta. Tästä tuli ihan jotain muuta, mitä olin mielessäni kuvitellut. Ei näitä minun mattapastelli hempeyksiä kukaan tarjoaisi Orleanssin kuumilla kesäfestivaaleilla! Tämä menee suoraan teinityttömäisen keskikesän maalaisromantiikkaosastolle.

Olin ajatellut vähän voimakkaampia värejä (ja makuja), selkeitä kerroksia, kaunista viirukasta kolmivärivanukasta. Mutta tein vanukasmassan pohjan niin myöhään illalla, etten jaksanut enää pysyä hereillä, ja kokosin tekeleet jälkiruokamaljoihin kun kiisseli oli vielä juoksevaa... Kerrokset upposivat toistensa sekaan, ja lopputulos oli hailakka pastelli-marmori. Nukuttuaan jääkaapissa yön yli, vanukkaat onneksi sentään jähmettyivät ja saivat lopultakin ryhtiä... Koristeiksi käytin murennettua sävy-sävyyn- marenkia, se toi vähän purutuntumaakin. (Tavallinen marenki sopii meiniosti, mansikan tai vadelman makuinen erityisen hyvin ja ranskalaisen Fossier-leipomon "Biscuits Roses de Reims"- marenkikeksi kaikista parhaiten.)

Vanhassa ohjeessa liotetut liivatteet on heitetty kattilaan kiehumaan kaiken muun sekaan, mutta minä käytin liivatelehteä pakkauksen ohjeen mukaisesti (= liotuksen jälkeen nostin kattilan liedeltä ja sekoitin livatteet liemeen). Makeus kannattaa itse maistella tekovaiheessa. (Mielestäni massa kaipaa reilummin sokeria.) Eikä tätä kannata kiireessä väsätä; eri väristen massojen pitää antaa jäähtyä kunnolla ennen annoksien kokoamista... Ja sen jälkeen vanukkaille täytyy antaa hyytymisrauha. Lopputulos on pannacottamainen, ilman pakkasta valmistettu jäätelö... Oikeastaan aika sopiva kevätjälkkäri; kuka nyt vielä jäätelön viilennytstä näillä keleillä kaipaisikaan, vaikka aurinko kirkkaasti paistaisikin?!


ORLEANSSIVANUKAS vuodelta 1909

6 munankeltuaista
4 rkl. sokeria
6 1/2 dl. maitoa
vaniljatanko
10 liivatelehteä
6 1/2 dl. hyvää kermaa

Munankeltuaiset, sokeri, maito, vaniljatanko ja huuhdotut liivatelehdet sekoitetaan kasarissa ja vispilöidään tulella, kunnes kiiseli sakoaa, mutta se ei saa kiehua. Kasari nostetaan tulelta ja vispilöimistä jatketaan. Vaahdoksi vatkattu kerma sekoitetaan jäähtyneeseen kiiseliin.

Osa kiiselistä värjätään punaiseksi muutamaan vesipisaraan liuotetulla käramellivärillä, toinen osa väkevällä suklaaliuksella (1 dl. hienonnettua suklaata ja 1/2 dl. kuumaa vettä), ja kolmas osa jätetään valkoiseksi. Nämä eri väriset kiiselit kaadetaan lasimaljaan toinen toisensa päälle ja vanukas saa hyytyä.

___________________

ORLEANSSIVANUKAS nykykielellä

5 liivatelehteä
1 vaniljatanko
3 kananmunankeltuaista
3-5 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
muutama tippa punaista elintarvikeväriä
50 g tummaa suklaata (tai Fazerin taloussuklaata)
[murennettuja marenkeja koristeeksi]

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet veitsenkärjellä kattilaan, heitä lopuksi koko tanko kattilaan ja mittaa sekaan keltuaiset, sokeri ja maito. Sekoita ja kuumenna kiehumispisteeseen (mutta älä keitä, ettei keltuaisista tule kokkelia). Posta vaniljtanko, puristele liivatteista vesi pois ja lisää kuumaan seokseen. Nosta kattila sivuun jäähtymään ja vatkaa kerma vaahdoksi. Kääntele kermavaahto jäähtyneeseen kiisseliin ja jaa massa kolmeen osaan.

Värjää yksi osa elintarvikevärillä punaiseksi, sulata suklaa (jos suklaaseos on liian paksua, sekoita siihen kuumaa vettä) ja värjää toinen osa suklaalla vaaleanruskeaksi. Kokoa varovasti ruokalusikan kautta valuttamalla annoksiksi jälkiruokakulhoihin, väri kerrallaan. Anna vanukkaiden hyytyä jääkaapissa yön yli, tai ainakin 2 tuntia ennen tarjoamista. [Koristele marenkimurskalla.]

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

SITRUUNAKOKKAREET


Tällä isoäidinaikaisella ohjeella on otettu edellispäivän leiväntähteet hyötykäyttöön ja tehty niistä mehukeittojen makeita sattumia. Sitruunan aromi ja pyöreä muoto tekevät ranskanleivälle ihmeitä... Itse  en kylläkään oikein näistä silti jaksanut innostua. Minun kun ei tarvitse miettiä vatsan täyttämistä ylimääräisillä tempuilla, päin vastoin, yritän karsia turhia sattumia pois... Mutta vanhaan aikaan, kun suurperheiden äidit loihtivat nälkäiselle lapsikatraalle välipalaa, on tämä ollut aivan huippukeksintö!
____________________

SITRUUNAKOKKAREET vuodelta 1909

125 gr. ranskanleipää
2 munaa
1 rkl. vehnäleipää
3 rkl. voita, hierotaan vaahdoksi
1/2 tl. suolaa
2 tl. sokeria
1/2 sitruunaa

Leivän kuori leikataan pois ja leipä vaivataan hienoksi munien kera. Vehnäleipät, hierottu voi, mausteet ja sitruunan raastettu kuori sekä mehu lisätään, ja seos vaivataan notkeaksi. Taikinasta muodostetaan lusikoilla pieniä palloja, jotka keitetään vähässä, vedellä laimennetussa marjamehussa muutama minuutti. Tarjotaan mehukeittojen kera.

___________________

SITRUUNAKOKKAREET nykykielellä

60-70 g ranskanleipää (ilman kuorta)
1 kananmuna
1 rkl huoneenlämpöistä voita
ripaus suolaa
1 tl sokeria
1/2 luomusitruunan hienoksi raastettu kuori ja talteen puristettu mehu

Muussaa leipä kananmunan kanssa haarukalla tasaiseksi massaksi. Lisää loput ainekset ja sekoita pohjia myöten. Pyörittele massasta kahden lusikan avulla haluamasi kokoisia palloja, kuumenna marjamehu kiehumispisteeseen ja keitä sitruunakokkareet mehussa kypsiksi. (Muutama minuutti, että sidosaineena toimiva kanamuna hyytyy). Tarjoa kiisseleiden ja mehukeittojen kanssa.

_________________-






tiistai 10. maaliskuuta 2015

JULIAANAN (JULIENNE-) KEITTO


Tämä keitto on varsinainen kasvisten ylistys, ja lämmittää lempeästi kolean kevätsään kohmettamat ulkoilijat. Kasvissyöjä vaihtaisi vanhan kirjan lihaliemen kasvisliemeksi... Ja kaikkiruokaiset saisivat astetta tuhdimman version lisäämällä kasvistikkujen sekaan vaikkapa peukalonpäänkokoisia broilerinjauhelihapullia. Pääroolissa tässä keitossa ovat kuitenkin värikkäät ja herkulliset kasvikset.

(Ai joo, ja sitten tunnustus; tikkuja olisin voinut leikellä ehkä vähän kurinalaisemmalla tyylillä... Niin olisi kuvassa ollut vähän silmänruokaakin...Virallinen gastronominen paloittelukoko JULIENNE:lle olisi 2x2x45 mm suikale... Ensin olisi pitänyt kantata juures, siis leikata kaarevat reunat pois, ja sitten suorakaiteesta pitäisi leikata 2 mm:n paksuisia viipaleita ja lopuksi vielä leikata viipaleet 2 mm:n paksuisiksi suikaleiksi... Mutten viitsinyt heittää mitään menemään, joten pilkoin kaikki vaan suurpiirteisesti rustiikki-tikuiksi. Makuun nämä "vähän sinnepäin leikatut juliennet" eivät onneksi vaikuttaneet.)

______________

JULIAANAN (JULIENNE-) KEITTO vuodelta 1909

2 ltr. hyvää lihalientä
1 porkkana
1 palsternakka
1/2 selleriä (pieni)
1 purjosipuli
2 rkl. voita
2 dl. silvottuja herneitä
1 salaatinkupu (pieni)
suolaa
hienonn. valkopippuria

Juurekset kaavitaan, huuhdotaan ja leikellään hienoiksi suikaleiksi, ja ruskeutetaan varovasti voissa. Kuuma lihaliemi, herneet ja huuhdottu, suikaleiksi leikattu salaatinkupu lisätään juureksiin, ja keitto saa senjälkeen vähän aikaa kiehua; sitte se maustetaan ja tarjotaan kuumana. Paitsi yllämainittuja saattaa käyttää keitossa myöskin muita juureksia ja vihanneksia.

_________________

JULIANNAN (JULIENNE-) KEITTO nykykielellä

2 l kasvis- kana- tai lihalientä
1 porkkana
1 palsternakka
kananmunankokoinen pala juuriselleriä
1 purjo
kananmunankokoinen pala fenkolia
1 rkl voita (tai rypsiöljyä)
suolaa
jauhettua valkopippuria

Kuori juurekset, pese purjo ja leikkaa kaikki tasakokoisiksi tikuiksi. Sulata voi kattilassa, kuullota kasvistikut, lisää lämmin liemi ja anna kiehua kunnes kasvikset kypsyvät ja pehmenevät (mutta älä ylikeitä). Mausta keitto suolalla ja valkopippurilla.

___________________






torstai 5. maaliskuuta 2015

SILAVOITU SELKÄLIHA


Kermaa, katajanmarjoja, pekonia, hellä lämpö ja pitkä kypsytys... Tällä ohjella saa mistä tahansa lihasta herkkua. Kahden tunnin haudutuksella liha on varmasti läpikypsää ja kolmen tunnin haudutuksen jälkeen sulaa se suussa.

Alkuperäisessä ohjeessa on kilon kokoinen pala selkälihaa, mutta minä ostin tarjouksesta valmiiksi pilkottua naudan palapaistia. Silavan vaihdoin pekoniksi ja käärin pekonisiivujen sisään 1-2 lihapalaa. Vanhassa ohjeessa käytettiin hapanta kermaa, siksi lisäsin kuohukermaan tilkan sitruunamehua... Kerman rakenne näytti välillä "juoksettuneelta"... johtui varmaan juuri siitä sitruunasta, tai sitten liian villistä kiehumisesta... Kolmessa tunnissa liemi kerkesi onneksi rauhoittua, ja näytti ihan sileältä siivilöinnin jälkeen... Ja se maku!!! Tuhdin talviruoan kaveriksi sopii kreikkalainen jyväpasta (riisin näköistä durumvehnästä valmistettuja pastajyviä). Muuta ei tarvita. (Eikä tämän jälkeen kyllä mitään muuta jaksaisi syödäkään!)


SILAVOITU SELKÄLIHA vuodelta 1909

1 kg. selkälihaa
100 g. silavaa
6 rkl. voita
1 rkl. suolaa
3 rkl. vehnäjauhoja
vettä
3 dl. hapanta kermaa
3 tl. katajanmarjoja

Liha, joka on riippunut muutamia päiviä, pestään kuumaan veten kastetulla lihapyyhkeellä ja silavoidaan hienoilla silavasuikaleilla. Kylmää voita sivellään ohuelti lihapalan joka puolelle. Sitte pala pyöritetään vehnäjauhoissa, joihin suola on sekoitettu, ja ruskeutetaaan padassa voijäännöksessä. Vähän kiehuvaa vettä ja kerma lisätään siihen vähitellen, survotut katajanmarjat pannaan sekaan, ja liha saa hiljalleen paistua kannen alla mureaksi.

Kastike siivilöidään ja tarjotaan paistin kera. Lihan saattaa silavoida myöskin herkkusienillä, mutta silloin ei sitä mausteta katajanmarjoilla.

_______________

SILAVOITU SELKÄLIHA nykykielellä
= pekoniin kääritty naudan palapaisti

500 g naudan palapaistia
170 g Amerikan pekonia
25 g huoneenlämpöistä voita
ripaus suolaa
2-4 rkl vehnäjauhoja
2 dl kuumaa vettä
1 dl kuohukermaa
1 tl sitruunamehua
10 katajanmarjaa

Kieritä pekoniviipaleet 1-2 palapaistilihakuution ympärille, voitele nyytit kevyesti pehmeällä voilla ja pyörittele jauhoissa. Sulata ruokalusikallinen voita padassa, ruskista lihanyyttejä kuumalla pannulla  välillä käännellen, kunnes pinta on kauttaaltaan kauniin ruskea. Paina katajanmarjat kokkiveitsen lappeella litteiksi, ja lisää pataan. Sekoita sitruunamehu kermaan ja kaada pataan kuuma vesi ja huoneenlämpöinen sitruunakerma. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla 2-3 tuntia, kunnes paistinlasta uppoaa lihanyyttiin kuin lämmin veitsi voihin. Nosta lihanyytit tarjoiluastiaan ja siivilöi kastike päälle.

________________